34 sukellusta takana

Matt, Jen ja Luoisa varmistamassa että sukeltajilla on kaikki ok pinnalle noustessa
Kartta Yongala-aluksesta meidän jääkaapin kyljessä.
Auringonlasku..
Meidän upea sukellusalus `Sea-esta


Palasin pari tuntia sitten takaisin kotikaupunkiin Sydneyyn. Olen ollut viimeiset neljä päivaää Townsvillessa sukeltamassa. Mulla on ollut pitkään haaveissa sukeltaa kuuluisa Yongala laivahylky. Nyt vihdoin mulla oli sopiva tilaisuus toteuttaa haave. Yongala sijoittuu top 10. kärkeen maailman suositumpia sukelluskohteita, eikä ihmekkään...

Yongala upposi vuonna 1911 ja vaati 122 ihmisen hengen. Laivan kohtalon määräsi cyclooni, joka ilmestyi kuin tyhjästä. Ironinen seikka on, etta laivan piti saada ensimmäisen radionsa asennettua seuraavalla pysähdyspaikalla. Se olisi voinut pelastaa laivan saamalla myrskyvaroituksen perille... Paatti on 111 metria pitka ja makaa kokonaisena 30 metrin syvyydessa kyljellaan. Laivaa suojelelee tiukat säännot. Laivaa saa vain katsella, sinne ei saa mennä sisään eika sieltä saa mitään ottaa. Onhan se kuitenkin monen ihmisen viimeinen lepuupaikka.. Kyl se hieman aavemaiselta tuntu nähda laiva meren pohjalla...ja miettiä mitä melkein sata vuotta sitten tapahtu... Meri on ottanut paatin omakseen ja laiva on koko pituudeltaan korallien ja kalojen peitossa. Kalat tuntu kaikki olevan jattikokoisia. Me nähtiin jättikilppareita ja kolmemetrisiä hairouskuja! Upeita... ja muutaman merikäärmeen. Ne oli inhottavia. Pidin niita silmällä ettei ne vaan erehdy tulemaan mua kohti. Yök...

Sukellusreissu kesti kolme päivää ja yöta. Viimeisenä päivänä meidan porukka sukelsi Yongalan. kaksi ensimmaista päivää me mentiin Great barrier reefille (mahtavat riutat) ja tehtiin yhteensa 8 sukellusta siella. Päivät meni sukeltaessa, syödessa, lepäessa, sukeltaessa, nukkumassa, sukeltamassa... Mut se oli aivan mahtavaa. Nautin reissusta suunnattomasti. Murto-osan sekunnista mulla kavi meilessa etta jätän Sydneyn eläman ja alan asumaan laivalla...Meren alla on niin rauhottavaa katsellessa fisujen elämää korallien seassa:)

Mulla on aina aikaisemmilla sukelluksilla ollut opas, joka tuntee maastot ja näyttää reitit veden alla. Nyt me saatiin pärjäta omillamme mun sukellusparin,Tobyn, kanssa. Me eksyttiin muutaman kerran tosi pahasti ja päädyttiin ihan eri paikkaan kuin mihin oli tarkoitus! Kun riuttoihin ja kaloihin tarpeeksi keskittyy, suuntavaisto menee ikkunasta pihalle! Mutta me sitten uitiin takaisin laivalle mikä tuntu välillä olevan satojen metrien päästä...

Olen aikasemmin sukeltanut Tobyn kanssa. Han oli mun kanssa mun edellisella sukellusreissulla Fish Rock Cavessa. Kun saavuin Townsvilleen ja törmäsin parin tunnin jalkeen Tobyn, arvasin heti etta han on tekemassa kanssa saman reissun! Maailma on valilla niin pieni... Se oli iloinen yllätys:)

Yösukellukset on jännittavimpia... Pikkopimeä vesi, pieni taskulamppu joka valaisee juuri sen verta mihin osotat sen... Ikina ei teinnyt mikä vaanii tai seuraa sua... Happi taisikin kulua hieman nopeammin niilla sukelluksilla:)

Mutta matka oli aivan mieleton. Mulla on vieläkin sellanen olo, että olen paatissa. Heiluin ja huojun. Menee varmaan pari paivää ennen kuin pää taas tottuu kuivalla maalla oloon...

Vuokrasin sukelluksia varten kameran, mutta mun kone ei toistaiseksi suostu avaan cd:tä... laitan sukelluskuvat sitten myöhemmin. Hauskaa joulunodotusta kaikille:)