Pari kuukautta on taas vierähtänyt, ja seuraava loma alkanut! Elämä osaa olla rankka välillä:) Mut töissä on kyl ollut tosi rankkaa, meillä on ollut paljon kuolemia meidän osastolla, niin oli kiva saada seuraava lehvähdystauko näin pian. Toteutin pitkän aikasen haaveni, nimittäin sukellusreissu valashaiden kanssa! Vierailin eka Perthissä kaksi päivää. Sydneystä Perthiin kestää neljä- viisi tuntia lentokoneella, suunnasta riippuen. Tämä valaisee hieman etäisyyksistä Australiassa. Jos saman matkan menisi junalla, niin aikaa saisi varata useampi päivä! Perth on niin kuin Sydney mut paljon pienemmässä koossa. Huomasin eka liikenteen melun vähyyden. Se oli kun musiikkia korvilleni! Kiertelin pikaisesti kaupunkilla, kävin näyttelyissä, ja tapasin ystäväni, joka on muutti takaisin Perthiin Sydneystä vuoden alussa. Julie näytti paljon kivoja pieniä yksityiskohtia Perthistä, mitä vain paikallinen voi tietää. Yhtenä päivänä kävin Rottnest saarella. Se on tunnin lauttamatkan päässä Perthissä. Upea paikka. Paljon pieniä biitsejä ja upeita rannikkomaisemia. Vuokrasin polkupyörän, ja poljin 30 kilsaa ympäri ja poikki saaren. Siitä on pitkä aika kun olen viimeksi pyöräilyt, kun Sydneyssä pyöräily on vaarallista. Sydneyssä pitää pyöräillä autojen keskellä. Kun pääsin pyörän satulaan, oli kuin olisin päässyt seitsemänteen taivaaseen! Hyvä mieli tulee pienistä asioista....
Perthin jälkeen hyppäsin taas lentsikkaan ja lensin Exmouthiin, missä sukellusreissut järjestetään. En tiennyt mitä ajatella aluksi, kun saavuin Exmouthiin. Paikka on niin autio! Kun katselin lentokoneen ikkunasta, niin ympärillä oli vaan punasta hiekkaa ja pieniä puskia... Exmouthista löytyy yhdysvaltalainen sateliitti/ komunikaatiokeskus. Koko kaupunki rakennettiin alunperin yhdysvaltasaisille armeijahenkilöstölle ja heidän perheille 60- luvulla. Pikku hiljaa yhdysvaltalaiset on poistunut paikalta, mutta tornit ovat valmiusasemissa jatkuvasti, ja usalaiset hyvin tarkkoja ketkä heidän aluelle tulee. Pisin torni on korkeampi kuin eiffel torni... Yhdysvaltalaiset ei taida tehdä mitään pientä ja vaatimatonta...
Huomasin pian että sukeltajalle ja snorklailijoille Exmouth on paratiisi, mutta muille varmaan aika tylsä paikka. Tiistaina pääsin vihdoin toteuttaan valashaikokemuksen. Lentsikka bongasi valashain noin pari tuntia merellä olosta, ja niinpä miehistö suuntasi paatin kohti haita. Me hypättiin veteen snorklailukamojen kera kun oltiin tarpeeksi lähellä. Valashai ei tuntunut olevan meistä moksiskaan. Se uiskenteli hitaasti meidän vierellämme, ja kun se sai meistä tarpeeksi, se sukelsi vähän syvemmälle. Me bongattiin sama hai kahteen kertaan. Yksilö oli 7 metrin pituinen. Valashait kasvaa jopa 12 metrin pituiseksi. Kuten arvata saatte, valashai on isoin hai maailmassa. Ja se on planktonin syöjä, ettei sillä ole haluja maistella meitä uimareita:) Mut se kokemus oli reissun kohokohta. Unelmia kannattaa toteuttaa. Samalla reissulla bongattiin delfiineitä ja vasarahain!
Mun muut sukellussuunnitelmat muuttu hieman sään takia. Koko sen ajan mitä olin riutoilla oli aurinkoista ja 25 astetta lämmintä, mutta tuuli vaikutti merenkäyntiin, niinpä kohteita joutu muuttaan ja yhden perumaan. Musta tuntuu etten nähnyt Ningaloo riuttoja parhaimmillaan mut sukellukset oli silti hyviä. Saaliksi jäi seuraavat bongaukset: barrakundoja, kivikaloja, skorppioonikaloja, kilppareita, mantarouskuja, mustekaloja, nemoja, merikäärmeitä... monta värikästä ja oudon muodoista kalaa ja otusta!
Reissu oli hyvä, mutta oli kivata palta takaisin Sydneyyn tuttuihin ympyröihin ja oman kullan kainaloon. Reissulta jäi paljon hyviä muistoja ja kokemuksia:)
Nää ei ole mun ottamia kuvia, mutta tässä on pari kuvaa meren otuksista mitä bongattiin: Mantaray, ja valashai
Cape Range
lohikäärmelisko
Yardie creek
