Käytiin pari viikonloppua sitten seilaamassa Sydneyn rannikkoja pitkin. Jerryn kämppiksellä on pieni paatti ja hän lupasi lähteä meidän kapteeniksi. Päivä oli upea. Vaikka oli satanu viikkoa reissua ennen, niin sää pysy hyvänä koko päivän. Pojat uskalsi mennä vielä uimaankin.


Mun ystävä Damaris

Enää 4 kilsaa maaliin...

Viimeiset pari sataa metriä... Ilme kertoo kaiken

Nyt on helppo hymyillä. Kisa on ohi ja päivä vasta nuori...

Heissuli heissan.
Tänään on ollut vaikeuksia liikkua, varsinkin portaita ylös ja alas... Lihakset on kipeenä eilisestä puolimaratoonista. Juoksin 21.1 kilsaa ajassa 1:57, kolme minuuttia nopeammin kuin viime vuonna. Hyvä aika, mut mua jäi harmittaan kun puhti loppu kesken viimeisellä 5 kilsalla. Ne viimeset kilsat tuntu kestävän ikuisuuden.. En tienny pitäisikö pyörtyä vai oksentaa juoksun jälkeen. Onneksi en päätynyt tekeen kumpaakaan :) Ensi kertaa varten noudatan puolimaratoonin treeniohjelmaa, jotta pystyn juokseen samaa vauhtia alusta loppuun!

Mitäs muuta... Mulle myönnettiin vakiviisumi Australiaan! En voi olla väliaikainen asukas ikuisesti, varsinkin kun meen aussilaisen kanssa naimisiin. Ja näin huonon ekonomisen tilanteen kesken ajattelin et on parasta varmistaa työpaikka hakemalla viisumia. Hoitajat on turvassa lomautuksista, mut Australian valtion alkaa rajoittaan ketä ne päästää rajojen yli. Paperihommista ei meinaa tulla loppua viisumin saatua. Nyt paraikaa haen aussilaista ajokorttia. Tarkoituksena on täs piakkoin ostaa auton itselleni, joko Toyota Corolla Levin, tai Mazda 3. Molemmat pienempiä autoja jotta parkkeeraus ym liikenteessä puikkelehtimiset sujuu vaivattomasti. Jerry on mua tähän asti kärsivällisesti opettanut ajamaan vasemmalla puolella:)
Enää kolme kuukautta kun tuun Suomeen!!!! Alan kohta laskeen päiviä!