Joulu ja Kosinta

Hei kaikki!
Myöhästeneitä joulun ja uuden vuoden toivotuksia kaikille! Kuulin että saitte valkean joulun! Se on ainut oikea joulu..Minun pitää vielä tottua näihin lämpimiin jouluihin. Ihmiset ja jouluhenki on kyllä läsnä, mut yli 30 asteen sää sekoittaa ajatukset!

Olin suuremmaksi osaksi töissä Joulun ja Uuden Vuoden yli, mut sain yllättäen Joulupäivän vapaaksi parin päivän varoituksella. Siitäkö olin innostunut! Se olisi jo pelkästään riittänyt joululahjaksi! Menin Jerryn äidin luo joulupäiväksi. Australialainen perinne on avata joululahjat joulupäivänä, ja niin teimmekin. Joulupäivänä tuli syötyä aivan liikaa jouluherkkuja ja avattua toinen toistaan parempia lahjoja. Kiitos Äiti ihanista marimekko-tuotteista. Suomalaisille tuotteleille tulee ihan eri merkitys kun asuu toisella puolella maailmaa!
28. Joulukuuta oli mun ja Jerryn seurustelun vuosipäivä. Jerry oli järjestänyt täydellisen kaksi päivää, vaikka muutama suunnitelma vaihtukin olosuhteiden vuoksi. Eka sain romanttisen piknikin lähellä rantaa. Sää oli niin kaunis. Sen jälkeen Jerry vei mut vähän kauemmas Sydneyyn, missä hän oli varnnut meille hotellihuoneen. Illallisen ja aivan ihnan päivän päätteksi Jerry polvistu eteeni ja pyysi minua vaimokseen! En voi sanoin kuvata miten onnellinen olen! Rakastan Jerryä niin paljon, ja tiedän että hän on minulle se yksi oikea! Vaikka olimme puhuneet paljon avioliitosta ja meidän tulevaisuudesta, en uskaltanut odottaa kosintaa vielä! Kosintatarinaan mahtuu eräs hassu osuus...Seuraavana päivänä eräs rakennusteline hotellimme vieressä alko horjuun itsestään, ja uhkasi kaatua rakennuksien päälle. Meidän piti evakuoida hotellistamme muutamaksi tunniksi kunnes vaara oli ohi!!! Paikalla oli poliisit ja palkomiehet ja kopterit...Se teki vaan päivästä ikimuistoisemman! hauskaa uutta vuotta kaikille!

Joulutunnelman saa aina luotua joulukuusella. Kun on sisällä, voi kuvitella et ulkona on kylmää ja lumista...

Mun rakas Jerry....

Singapore

Viime viikko kulu Singaporessa ollessa. Koska Jerry työskentelee Australialaisella lentoyhtiöllä, Quantaksella, me päästiin Singaporeen ja takaisin business luokassa. Se on semmosta luksusta mihin ei ole tottunut. Me saatiin shamppanjalasi ennen lennolle lähtöä, säädettävä tuoli, minkä saa makuuasentoon, ja joka myös hieroo selkää, omat pyjamat ja kauneussetti... Se oli eka lentomatka minkä en tahtonut loppuvan!

Me mentiin Singaporeen Jerryn serkun häitä juhlistaan. Jerryn serkku, Raffe, meni naimisiin Singaporelais- Malesialaisen naisen kanssa. Heidän uskontonsa on muslimi, joten voitte arvata, että häät olivat hieman erilaiset mihin olemme Euroopassa tottuneet. Häät kestivät yhteensä viisi päivää!!! Olimme juhlissa kolmena päivänä, koska halusimme myös itse Singaporea nähdä. Ekana iltana morsiammen kädet tatuoitiin hennamusteella, perinne heidän kulttuurissaan. Kaikki vieraat saivat myös mahdollisuuden tatuoittaa kätensä. Päätin jättää välistä, koska en usko että sairaala ja vanhemmat tykkäisi hyvää jos hoitaisin kipeitä vauvoja kädet täynnä tatskoja! Mut monet muut vieraat halusivat koristeet. Yhtenä iltana morsian näyttäyty vieraille neljässä toinen toisiaan upeammissa puvuissa. Voisi sanoa että ilta oli kuin muotinäytös. Morsian on itseasiassa malli, ja hyvin kaunis sellainen, niin hän kun oli täydellisen kaunis koristettuineen mekkoineen ja kruunujen kera. Muslimi häät pidettiin kolmenta päivänä. Se toi hieman feministi puolen minusta esiin, koska morsian istu sivussa ja näytti kauniilta, kun pappi puhu pelkästään sulhasen kanssa. Meidän piti sinä iltana pukeutua muslimi vaatteisiin, niinpä olimme edellisenä päivänä ostaneet juhliin sopivan asusteen. Neljäntenä päivänä oli valkoisen hään vastaanotto tilaisuus. Kirkkohäitä ei siis ollut, mutta morsian oli silti pukeutunut perinteiseen morsiusmekkoon. Vikana iltana oli vielä grillijulat läheisille, mutta siitä jäimme pois..

Kaiken hääjuhlien välissän pääsimme ihailemaan Singaporen. Onneksi maa on niin pieni, ettei siinä kauaa kestä kun sen koluaa läpi. Me vaellettiin busseilla ja junilla, joten päästimme julkiseen liikenteeseen tutuksi. Singapore on hyvin tiukka säännöissä. Siellä ei saa pureskella purkkaa, sylkeä, roskata, syödä ja juoda junassa... Sakot on isot jos jää kiinni. Ja tiukat säännöt näky Singaporen maisemisa: paikka oli niin puhdas ja moderni...

Singapore on täynnä kauppakeskuksia. Niitä tuntu olevan loputtomiin! Muutaman päivän jälkeen halusimme tehdä muutkin kuin olla sisätiloissa ja kaupoissa, joten kävimme myös yösafarissa, mikä oli aivan upea paikka. Jerryn ystävä asuu Singaporessa, joten saimme opastetun kierroksen upeimmista nähtävyyksistä ja ravintoloista. Reissu oli upea, ilma oli todella lämmin ja kostea, ja mieli lepäsi. Mut loma meni jälleen kerran liian nopeasti, ja nyt olen ollut takaisin töissä jo muutaman päivän. Seuraava tapahtuma, mitä odotan innolla, on mun isän tapaaminen parin viikon kuluttua. Hän tulee Sydneyyn kahdeksi päiväksi. Emme ole tavanneet kahteen ja puoleen vuoteen! Odotan innolla hänen tuloaan!

Tässä meidän hienot muslimivaatteet... Ei taida tulla toista tilaiuutta pistää niitä päälle...

Morsiuspari upeissa musmilivaatteissa. Kuvassa mukana lähiperhe, eli sisarrukset, vanhemmat...

Singapore yöllä... Tästä kuvasta näkee Jerryn taidot valokuvaajana...

Eilen koitti päivä mitä oli pitkään odottanut jännityksellä ja kauhulla.. meinaan puolimaratoonitapahtuma! Olen koko vuoden treenanut tätä kisaa varten. Elokuinen City2surf kuulu harjoituksiin tätä juoksua varten. Herätys koitti aamu neljältä sunnuntaina. Lähdin junalla Sydneyn harbour sillan toiselle puolella lähtöpaikalle. Päivästä koittu kuuma, joten oli hyvä et kisa oli niin aikasin aamulla. Lähtölaukaus ammuttiin klo 06:20 ja niinpä lähdin 21.1 kilometrin taipaleelle tuhansien muiden juoksijoiden kanssa. Matka oli pitkä ja tuskainen, mut täytyy sanoa et juoksin parhaamman juoksuni tähän mennessä. Treeni, valmistautuminen ja terveys kisaa ennen osu kaikki nappiin. Ja sitä saa ihmeesti lisää energiaa ja adrenaliinia kun juokee isossa tapahtumassa. Maali oli Sydenyn oopperatalolla. Juoksin maaliviivan yli ajassa 2:00:51!!! En ollut ikinä juossut vastaavaa matkaa, mut arvelin et juoksisin kisan 2:10:ssä, eli voitte kuvitella miten iloinen olin saavutuksesta! Oli sijalla 1021 naisten sarjassa. Muutama työkaveri on jo yllyttänyt kokeileen koko maratoonin juoksemisen... Musta tuntuu etten pystyisi kaksi kertaa pidempään juokseen... mut voi olla et suomalainen hulluus tulee pian esille... ikinä ei saa sanoa ei ikinä.. Lihakset on ihan mielettömän kipeet, mut mieli on keveä ja onnellinen!


fiilis on kuin voittajalla!

Matkan startti näkyy osittain taka- alalla. Monen kilsan jälkeen suuntsimme takaisin Ooppera-talolle.

Nyt kevät on virallisesti alkanut! 01.09... hyvästi kylmä talvi ja tervetuloa kauniit säät! Ystävillämme Paulalla, Otsolla ja pikku Iines vauvalla alkaa hupeneet päivät Australiassa. Parin viikon päästä he suuntaavat katseensa takaisin koti- Suomeen ja aloittavat uuden elämän siellä.. Tosi ikävää meidän kannalle. Tulemme ikävöimään heitä. Paula ja Otso järkkäsivät meille suomalaisille plus partnereille mökkiviikonlopun. Matkasimme Copacabanaan perjantaina. Paikka sijaitsee noin pari tuntia Sydneystä pohjoiseen. Copacabana on semmonen kiva pieni rantakylä. Se on kaukana kaikesta Sydneyn melusta ja liikenteestä. Mukaan tuli 15 henkeä. Viikonloppu kulu nauttiessa hyvästä seurasta, pelejä pelatessa, rannalla käppäilemällä, ja hyvästä ruuasta nauttimisesta. Paikasta löyty biljardi pöytä, niinpä järkkäsimme bilis kisan. Australialainen Ian otti kullan itselleen, ja sai palkinnoksi hienon kruunun, mitä häne ei kyl halunnut pahemmin pitää... Vein Suomen hopealle, ihan jees saavutus... Korttipeleissä ja afrikan tähdessä me ei Jerryn kanssa pahemmin pärjätty, mut kyl hävijälläkin voi olla hauskaa.
Viikonlopun jälkeen on rento olo. Ihan kuin olisi ollut viikon poissa Sydneystä. Pitää järkätä vastaavanlainen viikonloppu uudestaan! Lisään kuvia viikonlopusta sit kun saan ne Jerryn kamerasta. Hän on meidän kameravastaava....

Heissan kaikki!
Viime viikonloppuna Sydneyssä järjestettiin jokavuotinen juoksutapahtuma, city2surf. Kilpailu alkaa nimensä mukaisesti Sydneyn keskustasta ja loppuu upeaan Bondi- biitsiin. Keskustan kadut oli suljettu 70 000 juoksijalle ja kävelijöille, jotka päättivät suorittaa 14 kilometrin reitin. Ihmismassan seasta löyty muutama ihminen jotka oli pukeutuneet smurfeiksi, tähtiensota hahmoiksi ja teräsmiehiksi... Mulle ei olisi tullut mieleenkään lähteä juokseen kuumassa puvussa, mut tyypit sai kyl monet ihmiset hymyileen asuillansa! Olin juoksutapahtuma viikolla neljä päivää vuoteenoma ruokamyrkytyksen takia... Suomalainen hulluus ja itsepäisyys sai otteen minusta, ja päätin juosta kilpailun silti.. Oli mulla kuitenkin kolme päivää aikaa toipua kilpailuun. Me ollaan Jerryn kanssa kovasti reenattu kisaa varten. Meidän viikonloppuohjelmaan on aina kuulunut ainakin yksi pitkä juoksu yhdessä.. Ja treeni kannatti. Juoksin 10 minuuttia nopeammin kuin kaksi vuotta sitten. Aika oli 85 minsaa ja 33 sekunttia! Olen todella iloinen ajasta. Tavattiin työpaikkani muut osallistujat kilpailun jälkeen juhlistaan meidän saavutusta. Lihakset on nyt ihan sikakipeet, mut se oli sen arvonen. Mulla on 6 viikkoa aikaa treenata vielä puolimaratooniin... Kerron sit miten siinä kävi...

70 000 juoksijaa odottelee lähtölakausta Hyde puistossa....

Juoksu päätty upeaan Bondi- biitsille. Jotkut ihmiset juoksi suoraan mereen viilentyyn. Itse e ollut yhtä rohkea/hullu

Viinin maistelua

Viime viikonloppuna tehtiin työpaikan vapaa-ajan järjestön kanssa päiväreissu paikalliselle viinialueelle, Huntervalleyyn. Australiassa on useita viinitiloja ympäri Australiaa. Viinirypäleet tuntuu pitävän kostean lämpöisestä säästä. Suosittelen kokeilla Australian tuotantoa seuraavan kerran kun olette Alkossa! Viinikausi ei ollut nyt käynnissä, pelloilla näky vain paljaita viinipensaita. Kausi taitaa käynnistyä vasta parin kuukauden päästä kun säät jälleen lämpiävät. Mut saatiinpahan silti maistella useita eri viinitilojen tuotantoa, ja eri rypälelajien tuotantoa. Meille selitettiin viinin tekoprosessi, miten säiliöiden materiaali vaikuttaa viinimakuun, miksi punaviini on punaista (rypäleen kuoret jätetään hautumaan mehun kanssa. Valkoviinissä kuoret erotellaan tekovaiheessa...) ja missä kohdin makunystyröitä kukin viinin pitäisi tuntua. Päivä oli hauska. Monen lasin pörittelyn, värin tarkastelemisen, nuuhkaisun ja maistelun jälkeen pää alkoi tuntui oudon kevyeltä... Löydettiin Jerryn kanssa lopulta lemppariviini ja päivän jäökeen hyppäsimme bussiimme ja nukuttiin onnellisesti Sydneyyn asti!
Puutynnyritä viinin säilöntää varten. Puu tuo oman makunsa viiniin
Viini numero 34... Merlot 2004
Päivän eka mesta. Ei tarvinnut muuta kun ottaa rento asento ja odottaa viinin tarjoilua...

Heippa!

Pari kuukautta on taas vierähtänyt, ja seuraava loma alkanut! Elämä osaa olla rankka välillä:) Mut töissä on kyl ollut tosi rankkaa, meillä on ollut paljon kuolemia meidän osastolla, niin oli kiva saada seuraava lehvähdystauko näin pian. Toteutin pitkän aikasen haaveni, nimittäin sukellusreissu valashaiden kanssa! Vierailin eka Perthissä kaksi päivää. Sydneystä Perthiin kestää neljä- viisi tuntia lentokoneella, suunnasta riippuen. Tämä valaisee hieman etäisyyksistä Australiassa. Jos saman matkan menisi junalla, niin aikaa saisi varata useampi päivä! Perth on niin kuin Sydney mut paljon pienemmässä koossa. Huomasin eka liikenteen melun vähyyden. Se oli kun musiikkia korvilleni! Kiertelin pikaisesti kaupunkilla, kävin näyttelyissä, ja tapasin ystäväni, joka on muutti takaisin Perthiin Sydneystä vuoden alussa. Julie näytti paljon kivoja pieniä yksityiskohtia Perthistä, mitä vain paikallinen voi tietää. Yhtenä päivänä kävin Rottnest saarella. Se on tunnin lauttamatkan päässä Perthissä. Upea paikka. Paljon pieniä biitsejä ja upeita rannikkomaisemia. Vuokrasin polkupyörän, ja poljin 30 kilsaa ympäri ja poikki saaren. Siitä on pitkä aika kun olen viimeksi pyöräilyt, kun Sydneyssä pyöräily on vaarallista. Sydneyssä pitää pyöräillä autojen keskellä. Kun pääsin pyörän satulaan, oli kuin olisin päässyt seitsemänteen taivaaseen! Hyvä mieli tulee pienistä asioista....

Perthin jälkeen hyppäsin taas lentsikkaan ja lensin Exmouthiin, missä sukellusreissut järjestetään. En tiennyt mitä ajatella aluksi, kun saavuin Exmouthiin. Paikka on niin autio! Kun katselin lentokoneen ikkunasta, niin ympärillä oli vaan punasta hiekkaa ja pieniä puskia... Exmouthista löytyy yhdysvaltalainen sateliitti/ komunikaatiokeskus. Koko kaupunki rakennettiin alunperin yhdysvaltasaisille armeijahenkilöstölle ja heidän perheille 60- luvulla. Pikku hiljaa yhdysvaltalaiset on poistunut paikalta, mutta tornit ovat valmiusasemissa jatkuvasti, ja usalaiset hyvin tarkkoja ketkä heidän aluelle tulee. Pisin torni on korkeampi kuin eiffel torni... Yhdysvaltalaiset ei taida tehdä mitään pientä ja vaatimatonta...

Huomasin pian että sukeltajalle ja snorklailijoille Exmouth on paratiisi, mutta muille varmaan aika tylsä paikka. Tiistaina pääsin vihdoin toteuttaan valashaikokemuksen. Lentsikka bongasi valashain noin pari tuntia merellä olosta, ja niinpä miehistö suuntasi paatin kohti haita. Me hypättiin veteen snorklailukamojen kera kun oltiin tarpeeksi lähellä. Valashai ei tuntunut olevan meistä moksiskaan. Se uiskenteli hitaasti meidän vierellämme, ja kun se sai meistä tarpeeksi, se sukelsi vähän syvemmälle. Me bongattiin sama hai kahteen kertaan. Yksilö oli 7 metrin pituinen. Valashait kasvaa jopa 12 metrin pituiseksi. Kuten arvata saatte, valashai on isoin hai maailmassa. Ja se on planktonin syöjä, ettei sillä ole haluja maistella meitä uimareita:) Mut se kokemus oli reissun kohokohta. Unelmia kannattaa toteuttaa. Samalla reissulla bongattiin delfiineitä ja vasarahain!

Mun muut sukellussuunnitelmat muuttu hieman sään takia. Koko sen ajan mitä olin riutoilla oli aurinkoista ja 25 astetta lämmintä, mutta tuuli vaikutti merenkäyntiin, niinpä kohteita joutu muuttaan ja yhden perumaan. Musta tuntuu etten nähnyt Ningaloo riuttoja parhaimmillaan mut sukellukset oli silti hyviä. Saaliksi jäi seuraavat bongaukset: barrakundoja, kivikaloja, skorppioonikaloja, kilppareita, mantarouskuja, mustekaloja, nemoja, merikäärmeitä... monta värikästä ja oudon muodoista kalaa ja otusta!

Reissu oli hyvä, mutta oli kivata palta takaisin Sydneyyn tuttuihin ympyröihin ja oman kullan kainaloon. Reissulta jäi paljon hyviä muistoja ja kokemuksia:)



Nää ei ole mun ottamia kuvia, mutta tässä on pari kuvaa meren otuksista mitä bongattiin: Mantaray, ja valashai




Cape Range
lohikäärmelisko
Yardie creek

Heissan!

Sain pienen hengähdystauon töistä, kaksi viikkoa lomaa. Nyt olen takaisin työn parissa, levänneenä ja täynnä energia..
Olin enimmäkseen Sydneyssä, ja yritin tehdä mahdollisimman paljon koulujuttuja. Sain ekan tehtävän takaisin hyvillä arvosanoilla, josta olin kovin tyytyväinen. Olin ehkä hieman epävarma mun akateemisesta englannin kirjoitustaidoista mut hyvin se meni. Ja onneksi mulla on eräs henkilö joka ilomielin korjaa minun virheeni:)

Koulujuttujen ohella kerkesin käymään Snowymountainsilla Marinan ja hänen perheensä kanssa. He saivat minut tuntemaan kuin yksi perheenjäsennistä. Snowymountainsissa, nimensä mukaisesti sataa lunta talvella ja lämpöasteet kiristyvät pakkasen puolella. Siellä on mahtavat laskettelukeskuskset, johon toivon mukaan pääsen vielä joku talvi käymään. Jos olisin tajunnut Sydneyyn tullessani, että täällä voi lasketella, olisin varmistanut, että lumilauta olisi tullut mukaan!
Marinan kälyllä on mökki vuorilla, jota Marinan mies tällä hetkellä remppaa. Siellä asuu yllättävän paljon suomalaisia, varmaan koska olosuhteet on niin Suomen kaltaisia. Se on keskellä metsää ja järviä ja talvet on aina lumisia. Mieli lepäsi siellä. Oli ihanaa päästä hetkeski kiireisestä Sydneystä pois.

Monilla ihmisillä on ollut synttärijuhlia, sun muita pippalaoita huhtikuussa. Ollaan juostu yhdestä paikasta toisen.. Nina, mun kämppis lähtee huomenna takaisin Suomeen 7- 8 kuukauden jälkeen. Ikävä tulee... Meillä oli pienimuotoiset läksijäiset sen kunniaksi . Paikalla oli muutama hyvä ystävä, kaikkea hyvää naposteltavaa, ja paljon nauruja ja kikattelua:) Uusi kämppikseni, Rachel muutti viime viikolla Ninan tilalle. Rachel on tosi mukava tyyppi. Tiedän että tulee oleen hauskaa asua hänen kanssaan. Hän on eka aussilainen kämppikseni. Jännää! Nyt ei voi enää puhua suomea kotona... Toivottavasti suomen taidot ei pääse liikaa ruostuun:)

Mitäs muuta.. päästiin Jerryn kanssa meidän salsatuntien opetusvideolla. Käykää katsomassa meidän taitojamme. Kamera naaman edessä vaikutti hieman meidän taitoihimme, mut ihan kiva pätkä se on:)

http://www.youtube.com/v/ZhogDcf2IvU

Muistin vielä miten lumipallo tehdään...

Jasonin ja Marinan kanssa Koziosko vuorella

Ninnun läxijäiset.. paikalla vasemmalta oikealle: Matt, Mandy, Leon, Ninnu, Olivia, minä, Rachel ja Jerry

Hissun kissun Victoria fallsia alas... En suostunut katsoon alas ennen kuin olin lahellä maan pintaa

Mun uusi poikakaveri... Nyt ei ole enää paluuta Suomeen:)
Jerry ja minä kolmen sisarruksen luona

Heippa kaikki!

Pitkästä aikaa kerkeää jälleen istuun tietokoneen ääreen ja kirjoitella kuulumisia. Aika on mennyt vauhdilla töiden ja opiskelujen merkeissä. Minut hyväksyttiin vastasyntyneiden teho- kurssille töiden kautta. Työpaikka maksaa opiskelut. Kurssi kestää vuoden ja takaa syventävän kurssin paperit. Kurssi koostuu suurimmalta osin etäopiskelusta ja tehtävien teosta. Meillä on kolme viikkoa tämän vuoden aikana kun me mennään yliopistolle koulunpenkille. Loput tehtävät tehdään omalla ajalla. Tuntien vähyys vuorokaudessa on korostunut viimeisen kuukauden aikana... Olen joutunut tekeen tiukan aikataulun itselleni viikon alussa et mitä oikein teen työn ulkopuolella... Viime viikolla palautin ekan tehtäväpinon. Voi sitä riemun tunnetta kun on saanut väsättyä ja kasattua tietämyksensä ja taitonsa paperille. Nyt odotan jännittyneenä tuloksia...

Viime viikonloppuna oli merkkipäivä Jerrylle ja itselleni, kolme kuukautta seurustelua tuli täyteen:) Jee! Haluttiin tehdä jotain kivaa, niinpä lähdettiin Blue Mountainsille, mikä sijaitsee kahden tunnin ajomatkan päässä Sydneystä. Lähdettiin suoraan töistä kansallispuistoon ja yövyttiin kaksi yötä nuorisohostellissa. Lauantai aamuna oli aikainen herätys, sillä lähdimme absailaamaan (en tiedä onko käännös oikea...) kivirinteitä alas! Aamupäivän harjoittelimme taitojamme pienemmillä jyrkänteillä oppaan ja neljän muun innokkaan ihmisen kanssa. Ensin viiden metrin korkeudessa ja lopuksi 25 metrin kalliolta. Lounaan jälkeen me kiskottiin märkäpuvut päälle, laitettiin kypärät päähät, kasattiin kimpsut ja kampsut mukaan ja lähdimme seikkailua kohti. Vaelsimme ensin kansallispuiston polkuja metsässä, hypittiin ja uitiin viiden asteen lämpöisessä joessa kapeita liukkaita kuljuja pitkin kunnes saavuttiin vesiputouksen huipulle. Ei muuta kun narut vyötärön haarniskoihin kiinni ja askel kerralla naurua tiukasti kiinni pitäen alas. Mentiin siis ihan vesiputouksen alla. Pinta oli liukas kun mikä ja jalka vähän väliä lipsu.. Mut hauskaa oli. En malta odottaa koska menemme seuraavan kerran. Ehkä kun vedet on hieman lämpöisemmät! Luulen et seuraavaksi kokeillaan vuorikiipeilyä..... Sunnuntaina otimme rennostija menimme moikkaamaan kolmea sisarrusta, eli kuuluisaa kalliomudostelmaa Blue Mountainsilla. Hauskaa kesän odotusta Suomeen:)

YSTÄVYYS

elokuvailta Centennial puistossa
Meidän kaunis Jenni ja mie

On vaikea sanoa heippa rakkaalle ystävälle. Kun ei tiedä koska seuraavan kerran tulee näkemään... Mutta vaikka välissä olisi tuhansia kilometriä, rakkaalla ystävällä on aina paikka lähellä sydäntä.

Viime viikolla Jenni palasi Suomeen oltuaan täällä vuoden. Me haluttiin Ninan kanssa järjestää hänelle jonkin kivan yllätyksen ja samalla kertoa hänelle miten paljon me tullaan häntä kaipaamaan. Jenni tiesi kyllä et me jotain järkätään, muttei sitä mitä se tulee oleen. Tiistaina Jerry tuli hakemaan meidät kotoa ja vei meidät Centennial puistoon. Siellä sitten vietiin Jenni ulkoilmaelokuvaan. Järjestettiin herkullinen piknikki ennen elokuvan alkamista. Jokainen toi jotain herkkuja muiden kanssa jaettavaksi. Ihmisiä alko virtaamaan pikkuhiljaa illan mittaan ja lopulta meitä oli 12 henkeä. Aivan ihana ilta. Jenni tykkäs kovasti. Elokuva oli nimeltään 3:10 to Yuma. Siinä on Aussilainen elokuvatähti Russell Crow pääosassa. Tosi hyvä elokuva. Yleensä en länkkäreistä välitä, mutta siinä oli hyvä juoni kaiken ampusin keskellä:) Suosittelen!

Viikonloppuna menin Central Coastille kirkon järjestämään tapahtumaan. Paikalla oli satoja 25- 35 vuotiaita ihmisiä. Juttu alkoi torstai-iltana ja päättyi launataina päivällä. Puhujat oli mielettömän hyviä. Kaikki lähti tapahtumasta eri ihmisinä kun tulivat. Mahtavan sanoman lisäksi paras kokemus oli uusiin ihmisiin tutustuminen ja jo entuudestaan tuttujen ihmisten näkeminen. Hillsongissa tuntee itsensä ison perheen jäseneksi! Perjantai-iltana meillä oli teemajuhlta, Hollywood iltmat. Jotkut oli uhrannut paljon aikaa ja vaivaa pukuihinsa. Paikalla oli Indiana Jones, Marilyn Monroe, Men in Black, Paris Hilton.... Itse laittauduin glamouriksi ja teeskentelin Katie Holmsia:) Jottei ihmisten tarvinnut mennä baariin pukeutuneina, kirkko oli varannut meille jalkapallokerhon tilat illaksi. Siellä sitten jatkettiin teemailtaa turisten , tanssien ja pitäen hauskaa. Olen edelleenkin ihan fiiliksissä viikonlopusta. Tapahtuman jälkeen menimme Jerryn kanssa kiertoteitä pitkin takaisin Sydneyyn. Matkalla oli monta kivaa pientä rantaa, jossa pysähyimme pulikoimassa ja loikoilemassa. On uskomatonta kuinka monta upeeta heikkarantaa löytyy Sydnesytä ja ympäristöstä...Sitä arvostaa varmaan enemmän kuin paikalliset jotka ovat siihen tottuneet.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Juhlavieraat partyhatit päässä. Nina, Jerry, Steve ja Jenni Suomalaiset ruokapöydän äärellä
Jerry, meidän heliumpallomestari ja minä sotamaalauksineen:)
Fitzroy Falls




Marina ja minä Shoal Havenissa


Australian linnustoa


Kuinka kauan kestää ennen kuin 2008 alkaa luonostuun paperille ja ajatuksiin, eikä yritä kirjoittaa 2007 joka puolelle? Keskittymistä se vielä vaatii, mutta eihän me olla kuin kaksi viikkoa tässä vuodessa oltu. Ihanaa kun vuosi vaihtuu. Saa tilaisuuden aloittaa puhtaalta alustalta. Mulla oli aivan mahtava viime vuosi, mutta on silti kiva asettaa itselleen uudet tavoitteet ja katsoa tätä tulevaa vuotta avoimin mielin. Uskon että siitä tulee unohtamataon:)

Nina, mun rakas kämppis, täytti pyöreitä vuosia viime viikolla. Pitihän sitä nyt juhlistaa kun ihminen astuu ulos viattomasta kaksikymppisten maailmasta aikuisten kolmekymppisten maailmaan:) Nyt alkaa uudet vastuut ja haasteet hänellä!

Juhlat olivat oikein onnistuneet. Bileet oli salsa-painotteiset. Tarjolla oli meksikkolaisia burritoksia, sangriata, salsa musiikki soi taustalla, ja juhlan värit olivat hyvin räikeetä. Eräs juhlasvieras oli ostanut meille heliumia ja palloja, joten me saatiin meidän kämpän katto täyteen leijuvaia ilmapalloja ja loppuillasta oli aivan pakko kokeilla äänihuulia heliumin avustuksella. Hauskan kuullosta kun äänen korkeus nousee muutaman asteen:) Yritä nyt siinä olla vakavana!

Ennen juhlia me käytiin Ninan kanssa hemmottelemassa itsemme meikkausliikkeessa ja meille tehtiin kunnon sotamaaluakset. Upeitahan meistä tuli, mutta en muista puoliakaan mitä mulle opetettiin luomivärin laitosta. Mulla ei ole aikomusta meikata itseäni puolitoista tuntia joka päivä! Mutta ihanaa olla prinsessa kerran vuodessa:)

Juhlien jälkeen jatku vapaapäivät. Minulle siunaatu huikeat viisi päivää vapaata töistä! Mun suomalaisella työkaverilla osu lomaviikko samaan aikaan kuin minä, joten hän ehdotti että hän veisi minut parin päivän reissulle New South Walesin maisemia katsomaan. Ja niinpä me pöräytettiin kohti landea maanantaiaamuna. Pysähdyimme monessa hassun nimisissä paikoissa, kuten Nowra, Narooma, Kangaroo Valley, Shoal Haven, Batesman bay... paikat olivat pieniä kyliä, joissa löyty aina pieniä kivoja putiikkeja. Maanantai iltana kävimme suomalaisen rouvan luona Nowrassa ja pääsin puhumaan fingelskaa koko illan:) Se tarkoittaa et puhutaan puolet suomea, puolet suomea. Niin siinä vissiin käy kun liian kauan asuu Suomesta pois... Tänä aamuna aloitimme päivämme pienellä virkistysuinnilla Marinan kanssa, ennen kuin lähdettiin takaisin kohti Sydneyä. Ajoin autoa koko matkan takaisin, mikä on mulle kova saavutus. Olen itse laittanut itselleni kynnyksen niin ylös mun ajamisessa vasemman puoleisessa liikenteessä, että ette usko kuinka ylpeä olen nyt kun mulla on 400 ajokilometriä takana:) Kai sitä täytyy nyt ostaa seuraavaksi auton itselleni:)
Maisemat olivat aivan upeita ja hiljaisuus vaihtelua Sydneyn melulle ja vilinälle. Marina ehdotti muutamaa muuta kivaa matkakohdetta tulevaisuutta ajatellen. Saa nähdä mistä seuraavaksi itsensä löytää:)