Bretagnessa lähellä isääni. Kuvassa puolisisarrukseni Monica ja Kristen, sekä veljeni Eric ja isäni
Ericin kolmekymppiset.. Olisi ollut likaa laitaa 30 kynttilää kakkuun, joten joka kynttilä sai edustaa kymmentä vuotta
Eric, Anniina ja Juha ahkeroivat rosvopaistin äärellä. Ensin kiviä kuumennetaan neljän tunnin kokolla, sitten liha haudutetaan kivien ympäröimänä kolme tuntia
Ystäviä tapaamassa. Kuvassa vasemmalta Kari, Marja, Anna sekä minä
Ystäväni Jenni ja mie

Pääsimme seuraamaan naisten jalkapallon EM kisoja Turussa. Ikävä kyllä Suomi hävisi Englannille 3- 2, mutta tunnelma oli silti mahtava. Suomalaisista pääsee ääntä kun oma maa tekee maalin!
Turun linna
Jerryn loman kohokohta; sammakot meidän pihalla :)
Meidän ystävät Olkkis ja Samppa järjestivät Jerrylle yllärin; hän pääsi kevytlentokoneen kyytiin Lahden maisemia ihaileen

Pikkuveljeni Juhan valatilaisuus Parolassa. Jerry pääsi näkemään suomalaista armeijamenoa

Jerry kanttarellimetsässä
Minä soudan ja Jerry ottaa valokuvat :)

Makkaraa paistamassa laavulla ystävien ja kummitytön kanssa
Suomenlinna

Jälleen saimme Jerryn kanssa todeta että lomat menee aina liian nopeasti… Saavuimme juuri takaisin Sydneyyn kuuden viikon Suomen ja Ranskan lomalta. Matka takaisin Sydneyyn oli jännittävä. Sain kokea mitä oikeasti voi tapahtua kun matkustaa henkilökuntalipulla; emme päässeet Frankfurt- Singapore lennolle ekalla yrittämällä.. meidän piti etsiä hotellihuone Saksasta keskellä yötä.. ja seuraavana päivänä saimme tietää varmuuden lentokoneeseen pääsystä sekä Frankfurtista että Hongkongista vasta minuutteja ennen koneen lähtöä... hieman stressaavaa kun odottaa ja jännittää, mutta pääsisimme kuin pääsimmekin takaisin Sydneyyn.

Tajusin vasta Suomeen saapuessani, miten paljon oikeasti ikävöin kotia, perhettä ja ystäviä. Viisi viikkoa Suomessa ei tuntunu riittävän ollenkaan kaikkien ystävien tapaamiseen ja perheen kanssa olemiseen..Saavuin Suomeen elokuun puolessa välissä. Jerry meni ensi Puolaan viikoksi sukulaisia katsomaan, sillä aikaa kun kotiuduin takaisin tuttuihin maisemiin. Lentoasemalla minua oli odottamassa iloinen äiti ja valoisa ilta. Nautin suuresti luonnosta ja maalaiselämän tuomasta rauhasta. Varsinkin Jerryn kanssa opin arvostamaan vielä enemmän kaikista pikkuasioita Suomesta esim metsän eläimistä. Kukapa olisi uskonut että marjojen poiminta, sienten keräily ja järvellä souteleminen voisi olla niin nautinnollista. Kaupunkivaatteet sai pian jäädä matkalaukkuun, ja vanhat tutut verkkarit pääsivät taas näkemään päivän valoa maalaiseen tapaanJ

Kurussa rentoilun lisäksi teimme useamman reissun nähdäksemme Suomen maisemia, mutta ennen kaikkea nähdäkseen ystäviäni. Oli taas paljon puhumista ja kuulumisen vaihtoa kun viime tapaamisesta oli kulunut jo kaksi vuotta! Toivottavasti seuraavaan tapaamiseen ei ole yhtä pitkä aika! Kävimme Jerryn kanssa mm. Lahdessa, Hesassa, Espoossa, Turussa, Oulussa ja Ruotsin risteilyllä. Pitihän Jerrylle näyttää suomalainen laivaperinne iltamenoineen, tax free myymälöineen ja buffettiravintoloineen.

Suomen loma huipentui veljeni Ericin kolmekymppisiin synttäreihin. Eric oli pyytänyt muutaman kaverin viikonlopuksi kotiimme. Eric paisto perinteistä rosvopaistia, mikä tarkoitti, että kokkoa pidettiin pelolla neljä tuntia ja sitten iso lihaköntti haudutettiin kuoppaan kivien ympäröimänä vielä kolmisin tuntia. Siinäpä vasta synttärirituaali.. Aikaa vievä prosessi oli vaivansa arvoista. Liha oli mureeta ja hyvää… Synttäreitä vietettiin syöden aivan liikaa kaksi päivää putkeen, pöllöjä metsästellessä, ja nauttien hyvästä seurasta.

Synttäreitä seuraavana päivänä suunnistimme Jerryn ja Eicin kanssa viikoksi Ranskaan. Isämme majoitti meidät heidän upeaan kotiinsa meren lähellä. Viikko kului nopeasti vieraillen sukulaisilla ja kiertäen Bretagnea. Kokeilimme yhtenä päivänä seilausta, mutta tuuli oli niin hurja, että reissumme jäi lyhyeksi. Olimme melkein kyljellämme isäni paatin kanssa. Ehkä sää olisi ollut ideaalinen ammattiseilaajille, mutta ei kun kyydissä on vain yksi joka tiesi mitä tehdä hurjissa olosuhteissa! Onneksi pääsimme turvallisesti takaisin maihin, ja poikien mielestä kokemus on jälkeenpäin ajatellen huvittava…Ennen kun lähdimme takaisin Sydneyyn vierailimme päivän Pariisissa. Matkaohjelmaan kuulu pääosin Eiffeltornista kuvien ottoa meidän valokuvaajan toiveesta.

Hääjärjestelyt jäi puoleksitoista kuukaudeksi tauolle. Tiesimme että Sydneyyn saapuessamme aikaa vievät hääjärjestelyt alkaisivat jälleen, joten unohdimme asian muutamaksi viikoksi ja keräsimme uutta energiaa siihenkin. Nyt olemme tuorein silmin suunnittelemassa suurta päiväämme. Täytyy täs kans harkita ranskan kielen kurssin suorittamista. Ranksan taidot kun olivat päässeet pahasti ruostuun…Ehkä kurssilla opetettaisiin myös sammako- ruokien tekoa. Jerry toivoi kovasti pääsevänsä maistaan samakon reisiä, suurta ranskalaista herkkua, mutta kukaan ei suostunut sitä hänelle kokkaan. Onko kellään hyviä reseptejä?

Kolmen vuoden australiassa oleskelun jälkeen koitti hetki ostaa auto... Pitkän säästämisen (uhraamalla muutama mekon osto ja lomamatka) ja harkinnan jälkeen ostimme Jerryn kanssa Mazda 3:sen. Auto on puolitoista vuotta vanha ja vain 7000 kilsaa mittarissa. Tarjous oli liian hyvä kävelläkseen ohi. Kaiken kukkuraksi auto on dieseli, eli tulevissa ajomatkoissa tulee säästettyä. Ekan ajomatkan teimme seuraavana päivänä Jerryn äidin luo esittelemään meidän meidän "uuden tulokkaan" Mazan :)



Jerry kanssa pelleillään.. tai siis Jerry on oikeasti kung fun mestari....

VIVID FESTIVAL

Sydney järjesti melkein kolmen viikon ajaksi valojuhlan. Kaupunki valaisi taideteoksia pitkin keskustaa. Oopperatalo valaistiin upeilla kuvamuodostelmia. Taideteosesitys alkoi illalla kun valot näkyvät parhaiten. Kuvat ja värit vaihtuivat joka viides minuutti. Jerry kävi useimman kerran kaupungilla nappaamassa kuvia ja tässä pieni otos hänen kokoelmastaan...Upeeta..

Käytiin pari viikonloppua sitten seilaamassa Sydneyn rannikkoja pitkin. Jerryn kämppiksellä on pieni paatti ja hän lupasi lähteä meidän kapteeniksi. Päivä oli upea. Vaikka oli satanu viikkoa reissua ennen, niin sää pysy hyvänä koko päivän. Pojat uskalsi mennä vielä uimaankin.


Mun ystävä Damaris

Enää 4 kilsaa maaliin...

Viimeiset pari sataa metriä... Ilme kertoo kaiken

Nyt on helppo hymyillä. Kisa on ohi ja päivä vasta nuori...

Heissuli heissan.
Tänään on ollut vaikeuksia liikkua, varsinkin portaita ylös ja alas... Lihakset on kipeenä eilisestä puolimaratoonista. Juoksin 21.1 kilsaa ajassa 1:57, kolme minuuttia nopeammin kuin viime vuonna. Hyvä aika, mut mua jäi harmittaan kun puhti loppu kesken viimeisellä 5 kilsalla. Ne viimeset kilsat tuntu kestävän ikuisuuden.. En tienny pitäisikö pyörtyä vai oksentaa juoksun jälkeen. Onneksi en päätynyt tekeen kumpaakaan :) Ensi kertaa varten noudatan puolimaratoonin treeniohjelmaa, jotta pystyn juokseen samaa vauhtia alusta loppuun!

Mitäs muuta... Mulle myönnettiin vakiviisumi Australiaan! En voi olla väliaikainen asukas ikuisesti, varsinkin kun meen aussilaisen kanssa naimisiin. Ja näin huonon ekonomisen tilanteen kesken ajattelin et on parasta varmistaa työpaikka hakemalla viisumia. Hoitajat on turvassa lomautuksista, mut Australian valtion alkaa rajoittaan ketä ne päästää rajojen yli. Paperihommista ei meinaa tulla loppua viisumin saatua. Nyt paraikaa haen aussilaista ajokorttia. Tarkoituksena on täs piakkoin ostaa auton itselleni, joko Toyota Corolla Levin, tai Mazda 3. Molemmat pienempiä autoja jotta parkkeeraus ym liikenteessä puikkelehtimiset sujuu vaivattomasti. Jerry on mua tähän asti kärsivällisesti opettanut ajamaan vasemmalla puolella:)
Enää kolme kuukautta kun tuun Suomeen!!!! Alan kohta laskeen päiviä!

Kisoja ennen. Vatsoissa pyörii perhosia...

Kisojen jälkeen... Koska tehdään uusksi?


Työkaverini sai idean laittaa työpaikaltamme joukkue pystyyn minitraithlonia varten. Kun osallistujia haettiin, olin ekojen joukossa käsi pystyssä! Vaikka tapahtuma tuntui niin kaukaiselta tammikuussa, niinhän se päivä vihdoin koitti! Olen yrittänyt harjoitella uintiani, juoksu kuuluu muutenkin treeneihin. Edessämme oli 400 metrin uinti, 8 kilometrin pyöräily lenkki ja 4 kilometrin juoksu. Herätys oli aikaisin, mutta onneksi sinä päivänä laitettiin kelloja tunnilla taaksepäin... Ihanaa... Kun ekat saapuivat matkaan, me veilä jännitys vatsassa odotettiin vuoroamme hypätä veteen. Lähdimme matkaan tunti, neljäkymmentä minuuutia ekojen joukkueiden jälkeen.Noin kuukausi sitten aluella missä eilen uimme tapahtui haihyökkäys. Onneksi hait pysyvät sinä päivänä poissa. Kaippa pelästyivät sitä ihmismäärää, kilpailijoita oli satoja ellei tuhansia. Uintimatkasta kukaan meidän joukkueesta ei oikein nauttinut. Kilpailijat uivat niin tiiviissä joukossa et vähän väliä sai potkun ja huitaisun osakseen. Pyöräily ja juoksu sujuivat paremmin. Tsemppasimme toisiamme joka kerta kun nähtiin joukkuelaisiamme. Jerry oli meidän virallinen valokuvaaja ja hän toimitti meille muistot kisasta. Kaikki olivat niin innoissan kilpailun jälkeen että puhuivat jo ensi vuoden kilpailusta, et pitää saada yhteiset sponssausasut ja rikkoa eilisen kisan aika...

Kansallispuistossa melomassa. Kuvassa Olkkis ja Samppa
kanjonin jälkeen meidän piti räpiköidä ja uida yli jokien ja kuljujen...
Meidän harjoittelupaikka. Korkeutta n. 25 metriä... Kuvassa Samppa

Kanjonipäivän päätteksi muutama kuva kolmen sisaruksen luona
Jerryn työpaikka juhlissa. Juhlat pidettiin risteilylaivalla oopperataloa vastapäätä


Meidän kihlajaisjuhlat


Heissan!

Laskeskelin juuri et siitä on neljä kuukautta siitä kun viimeksi kirjoitin blogiin... Kaikkea kivaa ja mukavaa on mahtunut kuluneisiin kuukausin.... Ensinnäkin opiskelut on vihdoin ohi! Hurraa! Opiskelin vuoden verran syventävää kurssia vastasyntyneiden tehohoidosta. Työpaikka maksoi mulle kurssimaksun ja tuki muutenkin kuluneen vuoden aikana. Kurssi oli vaativa ja vei paljon aikaa, mutta se oli sen arvoinen. Opin niin paljon teoriaa työstäni ja kerrytin kokemusta ja varmuutta siitä mitä teen sairaita vauvoja hoitaessani. Ylimääräinen vapaa- aika on aivan mahtavaa nyt kursiin loputtua. Nyt on enemmän aikaa nähdä kavereita, tehdä pieniä luksusasioita kuten lukea kirjoja (kielsin itseltäni muut kirjat kuin koulukirjat kurssin ajan) ja tietenkin nyt on aikaa suunnitella häitä!

Hääjärjestelyt sujuu mukavasti. Stressaavin viahe, eli missä ja koska häät pidetään on päätetty. Me mennään Jerryn kanssa naimisiin 22. tammikuuta ensi vuonna. Häät pidetään Sydneyssä. Perhe ja pari kaveria on luvannut lentää tänne meidän tärkeetä päivää viettään. Meillä on onneksi mukavasti aikaa järjestellä kaikki pienet yksityiskohdat. Jerry on kans innokkaasti mukana hääjärjesteyissä. Hänellä on muutenkin hieman enemmän kokemusta häistä, koska hän tekee häävalokuvausta sivutoimenaan. Voi sitä valokuvaaja parkaa joka tulee kuvaan meidän häitä...

Me päätettiin pitää kihlajaisjuhlat helmikuun lopulla ystäville. Me vuokrattiin hotelli- baarin yläkerrasta tilan missä voi pitää juhlia. Illan aikana meitä tuli onnitteleen neljäkymmentä ystävää, niin töistä, kirkosta kuin suomalaisia tuttuja. Juhlistamassa tapahtumaa oli myös Olkkis ja Samppa Suomesta.

Rakas ystäväni Olkkis lukioajoilta ja hänen miehensä tosiaankin matkustivat Suuomesta Sydneyyn meitä moikkaamaan helmikuun puolesa välissä. Mukanaan he toivat jokaiselle ulkomailla asuvan suomalaisen herkkuja; ruisleipää ja salmiakkia:) Nämä teille niin arkiset herkut maistuvat taivaalliselta kun asuu toisella puolella maailmaa.

Saimme toimia matkaoppaina Olkkikselle ja Sampalle. Saimme Jerryn kanssa nähdä Sydneyn taas tuorein silmin ja saimme muistutuksen miten mahtavaa kaupunkia me saadaan kutsua kodikseni! Useammat biitsit, kaupungin eri nähtävyydet ja kansallispuistot tuli koluttua. Matkan kohokohdat oli varmaan kanjonielämys Sinillä vuorilla, ulkoilmateatteri Sydneyn keskuspuistossa ja upeat rantakelit. Me yritettiin näyttää vieraillemme mahdollisimman paljon Sydneyä puolentoista viikon aikana, joten aikataulu oli aika kiireinen. Musta tuntuu et kaikki oli toisen loman tarpeessa toipuakseen tästä lomasta! Mut hauskaa oli, se on pääasia!

Mitäs muuta... Haen tällä hetkellä vakituista viisumia Australiaan. Olen tähän asti ollut tilapäisellä viisumilla. Nyt on vihdoin aika todeta et tilapäinen ei riitä, ja että Sydneystä on tulossa enemmän kodin tuntuinen. On se aika iso askel, mut Suomi on kuitenkin vaan 24 tunnin lentomatkan päässä. Ja aijon piipahtaa Suomessa useasti. Suomi ja kaikki ihmiset siellä on niin rakas mulle. Ja kohtahan tulen taas teitä kaikkia moikkaamaan. Me saavutaan Suomeen Elokuun puolessa välissä! Laitan siitä enemmän yksityiskohtia.

Mut kaikkea hyvää. Seuraavaan kertaan....

Hauskaa uutta vuotta kaikille! Aloitan uuden vuoden avoimin ja positiivisin mielin. 2008 oli aivan mahtava vuosi loppuhuipenuksineen (kihlaus), mutta uskon et tämä vuosi tulee olemaan vielä parempi! Me saatiin aivan huippupaikat katsomaan Sydneyn ilotulituksia eilen. Jerryn kaverilla on purjehdusvene, ja me saatiin kutsu paattiin. Me parkkeerattiin suht lähelle Sydneyn harboursiltaa ihastelemaan sekä klo 21 että keskiyön ilotulituksia. Kaupunki oli sijoittanut 5 miljoonaa dollaria (!!!) raketteihin, ja se kyllä näky... Tulitukset oli uskomattoman kauniit!Uuden vuoden lupauksia tuli tehtyä pari... tavoitteena on juosta ainakin yksi puolimarattoni plus osallistua pariin muuhun urheilutapahtumaan... Ja pari henkilökohtaisempaa lupausta tuli kans tehtyä. Toivottavasti pitävät vuoden yli! Mut kaikkea hyvää Suomeen!

Kihlasormus... se on täydellinen...niinkuin on mieskin...