Viralliset kuvat häistä. Kuvauskohteena golf kenttä kirkkomme lähellä. Onneksi Jerry ei pudottanut morsiantansa:)


Saimme pari viikkoa sitten viralliset hääkuvamme. Katselimme niitä aluksi tuntikausia kyllästymättä. Hyvät kuvat tuo muistot elävästi mieleen, vaikka tapahtumasta ei olekkaan vielä paljon aikaa kulunut. Kiitoskortit on suuremmaksi osaksi lähetetty. Nyt aloitamme pähkäilyt et mitkä kuvat pääsee hääalbuumiin ja mitkä ei. Ja mitkä kuvat suurrenetaan, kehystetään ja asetellaan seinälle..
Avioelämä maistuu. Ihanaa kun saa vaan elää arkielämää. Vaikka häät oli aivan huippukivat, silti me molemmat huokaistaan helpotuksesta et ne on ohi!

Aloitin uuden pestin töissä häälomalta palattuani. Kyseessä on kotiutushoitajan rooli. Tehtäviini kuuluu mm. vanhempien tukeminen ja valmistaminen heidän vauvan kotiutukseen ja kotikäyntejä sitten kotiutuksen jälkeen. Yleensä vanhemmat, jolla on ennenaikaisesti syntynyt tai muuten sairas lapsi, ovat hermostuneita ja pelokkaita ottamaan vauvansa kotiin. Tuemme heitä tässä prosessissa. Me kuljetetaan vauvoja myös toisiin sairaaloihin lähemmäksi kotia. Pesti on puolen vuoden mittainen. Sen jälkeen mun täytyy palata takaisin vanhaan työhöni. Nautin kovasti uudesta roolistani: se on kivaa vaihtelua normaalista työstäni, mun ei tarvitse tehdä yövuoroja, saan pukeutua omiin vaatteisiin, ja pääsen seikkaileen pitkin Sydneyä ja hahmottaa hieman paremmin kaupunkia. Olen muutaman kerran oikein kunnolla eksynyt, kun meillä ei ole niin luksusta et sais navigaaattorin käyttöönsä.. Myöhemmin on hyvä naureskella, vaikka eksymisen hetkellä ei paljoa naurata!

Vielä Sydneyssä on muutama ihanan aurinkoinen sää, mut kyl lämpötilat alkaa jo laskee... Päivät alkaa myös lyheneen, sen huomaa kun aamulla lähtee töihin. Eli kesä on nyt sit viralliseti ohi, ja talvi alkaa pilkistään päänsä verhojen läpi...