PARI KOHOKOHTAA EUROOPASTA

Oma koti kullan kallis....
Eric ja Anniina 02.07.2011


Cheryl ja Olli 09.07.2011

30V SYNTYMÄPÄIVÄT

34. raskausviikolla. Kuusi viikkoa jäljellä!

VUOSI 2011

Enää muutama päivä tätä vuotta jäljellä. Vaikka yleensä on vaikeata saada joulufiilistä Australiassa ollessa, täytyy myöntää että tällä hetkellä on hyvin jouluinen olo. Kokoonnuimme jälleen Suomi- porukan kanssa iltaa ennen aattoa nauttimaan perinteisestä jouluateriasta ja suomalaisesta seurasta. Jouluillallisesta on tullut jo perinne, tämä oli jo neljäs kerta kun kokoonnumme. Vaikka olemme kaikki kaukana koti- Suomesta, pidämme toinen toisistamme hyvää huolta! Jouluaaton vietimme Jerryn äidin luona ja joulupäivä ja tapaninpäivä meni rentoutuessa ihan me kaksi vaan ja skypettäessä Suomeen perheen ja ystävien kanssa. Se on melkein kuin pääsisi olemaan perheen kanssa samassa huoneessa. Ja tietenkin joulutunnelman toi kirkossa käynti. On hyvä pysähtyä hetkeksi kuulemaan joulun oikeata sanomaa ja sen merkitystä meidän elämään.

Aussilainen joulusää on ollut aika vaihtelevaa. Kesä on mennyt sataessa ja ollessa kylmempi kuin yleensä tähän vuoden aikaan. Minulle tämä sopii hyvin, kun olen raskauteni viimeisillä viikoilla. Mutta kaikkia muita aussilaisia ja täällä lomalla olevia käy sääliksi!Kuulin että Suomessa oli musta joulu... Molemmilla puolilla maailmaa on sääilmiöt ihan sekasin!

Vuosi 2011 on jälleen ollut tapahtumarikas vuosi! Vuoden kohokohtiin kuuluu ehdottamasti 8 viikon Euroopan reissu ja kaikki sen matkan varrella kokeneet asiat. Vuoteen on mahtunut viidet häät, josta kolme tapahtui meidän Euroopassa ollessa. Tärkeimmät häät oli tietenkin rakas veljeni, Ericin ja hänen nykyisen vaimon Anniinan. Työkaverini, Cherylin, häät olivat myös ikimuistoiset. Oli ihanaa viettää kolme yötä ranskalaisessa kartanossa viinitarhojen ympäröimänä! Ja tietenkin olla todistamassa hyvän kaverin hääpäivää. Häiden kokokohta on minun mielestäni aina pariskunnan hymyt ja miten morsiamen ja sulhasen kasvoilta näkyy heidän onnensa.

Raskaus on ollut tärkein tapahtuma tänä vuonna! On ollut ihmeelistä ja outoa seurata vatsan ja kehon muutoksia vuoden aikana. Ensimmäiset potkut, ekat ultraäänet, uutisten jakaminen kavereiden kanssa on ollut iso osa meidän vuotta. Pötkylä ja minä voidaan hyvin. Me olemme nyt loppusuoralla raskaudessani. Pikkuherra potkii ja nyrkkeilee minua sen kuin kerkeää. Taitaa tulla aktiivinen poika! Selkäsärkyjä ja närästystä lukuun ottamatta raskaus on mennyt todella hyvin. Olen jopa saanut muutaman kommentin et raskaana oleminen sopii minulle! On vieläkin vaikea uskoa että muutaman viikon päästä Jerrystä ja minusta olemme vanhempia! Kai sen sitten kunnolla tajuaa kun saa pitää pikkumiestä sylissä! Joku saa tulla nipistämään minua muutaman kerran!

Ja miten voin unohtaa omat synttärini! Täytin tänä vuonna komeat 30 vuotta! Järjestimme työkaverini kanssa yhteiset synttäripippalot ravintolapubissa. Työkaverini kun täytti 30 vuotta 2 viikkoa ennen minua. Hyvä tapa jakaa sekä vieraat ja kustannukset. Paikalla oli paljon työkavereita. Yhteensä meidän kanssa iltaa tuli viettämään n. 70 henkeä! Seuraavana viikonloppuna suuntasimme suomalaisen porukan kanssa etelään, Jervis Bayhin, vuokraamaamme rantataloon. Viikonloppu meni rannalla käppäilessä, liikaa syödessä ja pelejä pelatessa! Ihanaa viettää merkkipäivää ystävien kanssa! Ei hirvitä ollenkaan astua tähän uuteen vuosikymmeneen. Minua on siunattu niin monella upea asialla ja tapahtumalla, et johan siinä onkin aihetta juhlistaakseen.

Astumme tulevaan vuoteen innolla ja valmiina uuteen seikkailuun. Uusi seikkailu toteutunee helmikuun alussa! Odotan pikkumiehen tuloa malttamattomana! Oikein ihanaa uutta vuotta kaikille! Toivon että vuosi 2012 on täynnä siunauksia ja onnea teidän elämässä!

Raskauskuvia viikolta 22

Moikka kaikki!

Tuntuu kuin lomasta olisi ollut ikuisuus. Vaikea usko että olen ollut takaisin töissä jo 7 viikkoa. Vielä on kuitenkin semmoinen olo, et batterit on ladattu ja työ mastuu oikein hyvin. Ilmat alkaa lämpeneen Sydneyssä ja päivät pitenee. Tervetuloa kevät! Tänään lämpömittarin pitäisi kiivetä 30 asteeseen! Ensimmäinen ihmisvyöry löytynee rannalta tänä viikonloppuna!

Me olemme Jerryn kanssa uudessa vaiheessa meidän elämässämme. Meille tulee nimittäin vauva! Olen kohta puolessa välissä raskauttani! Jos kaikki menee hyvin, Herra Miaran pitäisi syntyä helmikuun alussa. Kyllä, saimme selville sukupuolen tällä viikolla, ja kiveksethän sieltä pilkistivät jalkojen välistä! Raskaus on mennyt tosi hyvin. Minulla ei ole ollut pahoinvointia tai liiallista väsymystä ja energiatasot on vaan tuntunut nousevan! Mitään kummallisia mieltymyksiäkään ei ole ollut ruuan suhteen, mitä nyt ruokahalu on ehkä hieman lisääntynyt. Olen ollut todella siunattu! Vihdoin mahakin alkaa näyttää raskausmahalta, eikä siltä että olisin syönyt liikaa makeisia ja roskaruokaa! Poika alkaa jo potkiin, mikä on aivan ihanaja uskomaton tunne. On vaikea uskoa että minun sisälläni kehittyy uusi ihminen. Potkut ovat vielä niin hentoisia, että Jerry ei niitä tunne, mutta eiköhän niistä löydy enemmän voimaa piakkoin. Ties vaikka pojasta tulisi jalkapalloilija.

Olemme valmistautumassa pikkuhiljaa vauvan tuloon. Kylppärirempat ovat paraikaa menellään, Nytkin meillä on kaksi miestä asettamassa tiilejä seinään:) Kylppäri valmistautunee ensi viikolla. Meillä on jo valmiiksi ylimääräinen huone, mistä saa sitten tehtyä vauvan huoneen. Toistaiseksi huone saa vielä toimia vierashuoneena. Meille tuleekin Suomesta vieras sinne kuukaudeksi ensi viikolla. Mutta semmoisia ilouutisia. Laitan lisää kuvia kasvavasta mahasta ja kuulumisia äidin ja vauvan voinnista (ja isän) piakkoin.



Tämä ultrakuva on otettu viikolla 13. eli muutama viikko sitten. Mut se on edelleen paras kuva meidän tulevasta perheen lisäyksestä ennen kuin Jerry pääsee sitten ottaan oikeita kuvia helmikuussa!

Tuntuu oudolta olla takaisin Sydneyssä. Kotioven aukaistua tuntui että olisi astunut hotelliin, ja ruokaa valmistaessa piti kahteen kertaan miettiä missä pidin astiat keittiössä! Kyseessä taitaa olla sekoitus jetlagia ja 9 viikon loma Euroopassa!
Loma alkoi vajaan viiden viikon Suomessa olosta. Suomen matkaan mahtu vaikka mitä; ihania helteitä, viikon verran 11 astetta ja sadetta, kahdet häät (minun ystäväni Jennin, ja veljeni Ericin), yatävien ja perheen kanssa oleskelusta ja luonnosta nauttimisesta. Tuntui ihananalta olla takaisin Suomessa. Kotona tuoksu kodilta, perhe oli jälleen koossa ja päivät olivat ihanan pitkiä. Pääsimme oleskeleen ystävieni kanssa rauhassa, mikä oli yksi loman kohokohdista. Viisi viikkoa takasi sen ettei meidän tarvinnut juosta yhdestä paikasta toiseen. Jerry tuntui olevan enemmän kotonansa Suomessa, kiitos paljon perheeni ja ystävieni englannin taidoista ja vieraanvaraisuudesta. Matkamuistoksi hänen tuli opeteltua muutaman suomalaisen sanan, kuten järvi, joki, kirkko ja silta! Jerry pääsi kokemaan Suomalaisen juhannuksen makkaran paistoineen, saunoineen, kokkoineen ja keskiyön mölkkipeluun merkeissä. Ainoa asia mikä jäi harmittaan Suomen matkassa oli ettei marjastus ja sienestyskausi ollut vielä alkanut. Olisin kaivannut mansikoita, mustikoita ja kanttarelleja (miinus hirvikärpäset) Voisiko joku lähettää Sydneyyn rasiallisen makeita mansikoita?:)

Matkasimme Ranskaan pian Ericin ja Anniinan häiden jälkeen. Vietimme kolme päivää Pariisissa turistikohteita vieraillen, jonka jälleen tapasimme työkaverini Marinan Sydneystä. Vuokrasimme auton Pariisita ja matkasimme Bergeracin lähellä sijaitsevaan linnaan (Chateau De Vigier Etelä- Ranskassa) jossa työkaverillani Cherylilla oli häät. Matkan varrella pysähdyimme yöksi Loire Valleyyn josta löytyy toinen toistaan upeampia linnoja ja pieniä perinteisiä kyliä. Cherylin ja Ollin häät olivat upeat, intiimit ja hyvin kansainväliset. Paikalla oli meidän lisäksi neljä muuta australialaista, mukaan lukien pomoni. Linna oli luksusta. Paikka oli viinitarhojen ja muiden innojen ympäröimänä. Saimme nauttia ylellisestä elämästä linnassa kolme päivää. Bergeracista matkasimme viikoksi isäni luo Bretangeen (Länsi- Ranskaan) viettämään aikaa vanhempieni, puolisiskon ja -veljen, ja sukulaisten kanssa.

Jerry halusi Eurooppa- loman aikanamme näyttää minulle Puolan. Hänellä on serkku ja 91- vuotias isoisä joka asuu Elblagissa. Ennen Elblagiin saapumista vietimme pari päivää Krakovassa ja Ludzissa, molemmat mielenkiintoisia turistikohteita. Saimme viettää Jerryn papan kanssa neljää päivää yhdessä. Täytyy myöntää että Puolan matka oli minulle vaikea, koska kukaan ei puhunut muuta kuin Puolaa. Ei vanhat eikä nuoret ihmiset. Olin täysin Jerryn varassa ymmärtääkseni mitä paikalliset ja hänen sukulaiset puhuivat. Olen kai niin tottunut siihen että Suomessa ihmiset puhuvat niin hyvin englantia ja jopa Ranskassa (vaikkei niin hyvin). Mutta Puolan matkaan mahtu paljon kivoja asioita, josta paras oli puolalainen ruoka ja ostoksilla käynti. Suosittelen!Hinnat olivat halpoja (asia saattanee muuttua kun Puola ottaa käyttöön Euron)
Paluumatka Sydneyyn ei sujunut mutkitta. Juutuimme 29 tunniksi Thaimaaseen. Henkilökuntamatkustelujen iloja... Australian suuntaan tuntuu aina olevan vaikea palata. Bangkongissa oli n. 30 lentoyhtiöiden työntekijöitä perheineen jotka yrittivät päästä Sydneyyn. Asiaa ei helpottanut että lennot olivat muutenkin täynnä "normaaleja matkustajia" Mutta pääsimme kuin pääsimmekin matkaan (kiitos rukouksien ja Jerryn kerryttämistä työvuosista)
Ihanaa olla takaisin Sydenyssä. Nyt täytyy vielä mukautua jälleen Sydneyn aikaa ja elämäntyyliin. Kiitos kaikille ihmisielle jotka tekivät matkastamme ikimuistoisen!
Kuvat matkasta tulevat myöhemmin.

17 PÄIVÄÄ...

Sairaalan naamiasjuhlat!
Keskosten teho-osasto väkeä (minun ihanat kolleegat)

Hääpuku hyvässä käytössä!


Enää 17 päivää ennen Suomen matkaa! Olemme Jerryn kanssa pari viimeistä viikkoa yritetty saada kaikki asiat kuntoon ennen lomaa. Sain yhden opinnot tehtyä loppuun (!). Ranskan opinnot jatkuu lomaan asti, jotta taidot olisivat teräskunnossa matkaa varten. Olemme yrittäneet saada kämppää hieman siistimmäksi ja nähdä kaikki ystävät ennen lomaa. Kiirrettä on pitänyt. Tähän viikonloppuun mahtu pari isoa tapahtumaa. Perjantai- iltana menimme Jerryn kanssa naamiaisjuhliin. Juhlat pidettiin kansainvälisen sairaanhoitajien päivän johdosta. Paikalla oli 250 meidän sairaalan hoitajia puolisoineen! Ilta oli upea. Kaikilla oli toinen toistaan parempia naamareita ja pukuja. Itse värjäytin minun hääpukuni punaiseksi ja sain toisen käytön siitä! Kiitos kovasti anopille korjausavusta! Sain paljon kommentteja mekosta! Kuka sano että häämekkoa voi pitää vain kerran elämässä?!

Eilen oli tiedossa hieman erilainen tapahtuma. Juoksin jälleen puolimaratoonin! Kisa oli minulle neljäs, ja sain jälleen muutaman minuutin nipistettyä viime vuoden ajasta. Loppuaikani oli 1:53! Tämä oli helpoin puolimaratooni mitä olen tehnyt. Olin vaihtanut treeniohjelmani edellisistä kerroista. Jouksin paljon enemmän pidempiä matkoja ja sekoitin pakkaa hieman intervalliharjoittelulla. Kyl ne viikkottaiset 18kilsan lenkit kannatti, vaikka niinä päivinä ei välttämättä innostanut!
Luulen että otan hieman rennommin nyt jouksupuolella. Kroppa sanoo ettei jaksa jatkuvaa rääkkäystä. Luulen et juoksen nyt vaan huvikseni ja teen muita liikuntalajeja. (kunnes seuraava puolimaratooni lähestyy:)

Hymy tulee aina herkästi kun maalisuoran ylittää ja kun on oma kannustusjoukko on vastassa!

LOPPUSUORA ENNEN SUOMEN LOMAA!!!

Enää 36 päivää ennen kuin loma alkaa ja matka kohti Suomea koittaa!!!! Olen niin innoisani että pääsen näkemään perhettäni, rakkaita ystäviä ja nauttiin Suomen luonnosta ja annista! Olen yrittänyt täyttää kalenterini täyteen ennen matkaa, jotta kesäkuu tulisi pian! Ja niinhän se aika onkin vierähtänyt. Kunhan loma ei sit mene yhtä nopeasti... Silloin aika saisi pysähtyä!

Australialaiset sai viisi päivää vapaata pääsiäisen yli. Päätimme ottaa yhteisistä vapaista kaiken irti Jerryn kanssa ja mennä telttaileen Jervis Bayhin. Sydneyssä sato koko pääsiäisen, Jervis bayssa paisto aurinko ja oli biitsikelejä.

Jervis Bay on noin kolmen tunnin ajomatkan päästä Sydneystä etelään. Sieltä löytyy upeita kansallispuistoja, rantoja, ja paljon eläimiä ja lintuja. Näimme kahteen otteeseen delfiinejä. Se taitaa olla sielä jokapäiväinen nähtävyys. Veneitä lähtee kans ympäri vuoden valaiden bongausta varten.

Telttailimme wallabien ja possumien kesken kaksi yötä. Telttailualue oli täynnä, koska koululaisilla oli myös lomaa samaan aikaan. Aussilaiset ovat hulluina telttailuun. Parhaat paikat menee nenän edestä jopa vuosi ennen matkaa. Me saimme viimeiset paikat helmikuussa. Olen jo katsonut valmiiksi kansallispuiston numeron, et voin varata nyt joulukuuksi seuraavan telttaretken. Kyl siinä olla hyvin suunnitelmallinen!

Telttailuretken Australiassa tarkoitta hieman eri asiaa kuin Suomessa. Täällä täytetään auto täyteen kamppeita, ajetaan telttailualueelle ja majoittaudutaan siihen. Siitä voi sitten meenä päiväretkille ja palata takaisin teltan luon kun haluaa. En kyl haluais kantaa kaikkia niitä tavaroita mitä meillä oli; kaasuhella, 8 hengen teltta, kaksi pöytää ja tuolia, puolet jääkaapin sisäällöstä... Aussilainen telttailu on hemmottelutelttailua!



Meidän keittiömestari aamiaista valmistelemassa. Tässä kuvassa näkyy teltan "eteinen"


Vesi oli niin kirkas ja läpinäkyvää! Koska aurinko paisto, oli pakko pulahtaa veteen ja nauttia paratiisista

TASMANIA

Olette varmaan kuullut/ nähnyt uutisissa Queenlandissa (Pohjois- Australiassa) tapahtuvista luonnon katastrofeista. Queensland oli juuri toipumassa tulvista, kun seuraava luonnon katastrofi iski! Sykloonissa ei tainnut ketään kuolla, mutta tulvat vaativat 18 henkeä. Kaikki hedelmä sadot meni hirmumrskyssä. Tämä tulee vaikuttaan hedelmien hintaan, koska hedelmät tulevat pääosin pohjoisesta. Banaanien hinta tuplaantu viikon aikana ja tulee varmasti vielä nousemaan. Muutama vuosi sitten, kun viime mrsky iski, banaanien hinnat nousi 2 dollariin per banaani! Vain rikkailla oli varaa syödä banskuja:)

Me vietettiin tammikuun lopussa ensimmäistä hääpäivää! Sen kunniaksi menimme illalliselle samaan ravintolaan missä hääjuhlat oli vuosi sitten. Ilta toi paljon kivoja häämuistoja mieleen:)
Viikko sen jälkeen matkasimme Tasmaniaan viikoksi. Viimeisestä lomasta oli kulunut vuosi, et oli aika saada hieman taukoa töistä.

Viikko ei ollut tarpeeksi nähdä kaikkia Tasmanian maisemia, mutta otimme ajasta kaiken irti. Matkasimme lähinnä Tasmanian rannikoita pitkin, ja yövyttiin joka yö eri paikassa. Meidän loman kohokohdat olivat Salamanca markkinat, Cradle Mountain, Stanley ja Wine Glass Bay. Salamanca markkinat on joka lauantai tapahtuvat markkinat Hobartissa. Markinoilla löytyy noin sata eri kojua, missä myydään omaketoisia paikallisa tuotoksia. Markkinoilta tuli ostettua muutama tuliainen Suomen väelle:) Cradle mountain oli aivan upea kansallispuisto. Testasin uudet retkeilykengät vuoria kiipeilessä. Matkamuistona sain mahtavan rakon kantpäähän, mutta maisemat vuoren huipulla olivat kivun arvoinen! Wineglass bay oli kans upea retkeilykohde. Kävelyn päässä avautui upea lahti. Paikka saa nimensä lahden muodon vuoksi, mutta myös siitä että lahden ympärillä pyydystettiin ennen valaita. Valaiden veri värjäsi koko lahden viinin punaiseksi...
Ja miten voisin unohtaa marjat... Matkan varrella löysimme muutaman marjakärryn tien sivulta, missä saimme maistaa paikallista marjatarjontaa. Kirsikat olivat isoimmat mitä olen nähnyt ja niin maukkat! Vatut oli Suomen tasoisia ja mansikat olivat hyviä, muttei niin upeita kuin koti Suomessa:) Oma maa mansikka, muu maa mustikka!

Saavuimme takaisin kuumaan Sydneyyn eilen. Täällä on kunnon lämpöaalto päällä. Lämpötila nousi vaatimattomaan 40 asteeseen. Meillä ei ole ilmastointia, joten sisälläkin taitaa olla olla saman verran asteita! Lämpimiä terveisiä Suomeen!

Reissun aikana tuli paljon rappusia kiipeiltyä...

Cradle Mountain ja Dove lake

Välillä majoitukset oli aika vaatimattomia mutta mielenkiintoisia. Tässä backpackeri paikka Strahanissa.

Stanley. Tänne me halutaan eläkeiällä asumaan:)

Ainoa toimiva majakka Australiassa, mihin pääsee sisälle kiertueelle
Paddlemelon. En ole näihin tyyppeihin ennen törmännyt. Tuntuu olevan kengurun ja jäniksen risteys!Jerry, eläin magneetti. Ehkä asiaa auttaa keksit millä hän houkutteli wallabyt lähemmäksi
Launceston
Wineglass Bay