Kisoja ennen. Vatsoissa pyörii perhosia...

Kisojen jälkeen... Koska tehdään uusksi?


Työkaverini sai idean laittaa työpaikaltamme joukkue pystyyn minitraithlonia varten. Kun osallistujia haettiin, olin ekojen joukossa käsi pystyssä! Vaikka tapahtuma tuntui niin kaukaiselta tammikuussa, niinhän se päivä vihdoin koitti! Olen yrittänyt harjoitella uintiani, juoksu kuuluu muutenkin treeneihin. Edessämme oli 400 metrin uinti, 8 kilometrin pyöräily lenkki ja 4 kilometrin juoksu. Herätys oli aikaisin, mutta onneksi sinä päivänä laitettiin kelloja tunnilla taaksepäin... Ihanaa... Kun ekat saapuivat matkaan, me veilä jännitys vatsassa odotettiin vuoroamme hypätä veteen. Lähdimme matkaan tunti, neljäkymmentä minuuutia ekojen joukkueiden jälkeen.Noin kuukausi sitten aluella missä eilen uimme tapahtui haihyökkäys. Onneksi hait pysyvät sinä päivänä poissa. Kaippa pelästyivät sitä ihmismäärää, kilpailijoita oli satoja ellei tuhansia. Uintimatkasta kukaan meidän joukkueesta ei oikein nauttinut. Kilpailijat uivat niin tiiviissä joukossa et vähän väliä sai potkun ja huitaisun osakseen. Pyöräily ja juoksu sujuivat paremmin. Tsemppasimme toisiamme joka kerta kun nähtiin joukkuelaisiamme. Jerry oli meidän virallinen valokuvaaja ja hän toimitti meille muistot kisasta. Kaikki olivat niin innoissan kilpailun jälkeen että puhuivat jo ensi vuoden kilpailusta, et pitää saada yhteiset sponssausasut ja rikkoa eilisen kisan aika...