KULUNUT VUOSI

Tätä vuotta on enää muutama päivä jäljellä... Ja mikä mahtava vuosi 2010 on ollut! Täynnä yllätyksiä ja isoja tapahtumia! Ajattelin näin vuoden lopuksi tehdä top 10 tärkeämmät tapahtumat minun elämässä vuonna 2010. Asiat ovat lähinnä aikajärjestyksessä, eikä tärkeysjärjestysessä:

1. Naimisiin meno Jerryn kanssa! (ja että perhe pääsi mukaan)
2. Minun isän uskoon tuleminen!!!!!
3. Minun isän ja äidin yhteenpalaminen ja naimisiin meno!!!!
4. Minun veljeni, Ericin, kihlautuminen.
5. Upeat mahdollisuudet töissä (ensin kotisiaraanhoitajan rooli ja sitten kouluttaja)
6. Kaikki juoksukilpailut ja saavutukset!
7. Ranskan opiskelut (vihdoin sain itseni niskasta kiinni)
8. Remontointi omassa kodissa (vaikkei rempat ole vielä ohi, niin silti saatiin paljon aikaseksi)
9. Kaikki uudet ja vanhat kaverit ketkä on tähän vuoteen mahtunut!
10. Jumalan tuomat lukemattomat siunaukset meidän elämään!

Hyvää loppuvuotta kaikille ja oikein mahtavaa ensi vuotta!


Suomalaiset pikkujoulut! Se teki joulusta vähän joulusemman. Tarjolla oli rosollia, kinkkua, laatikoita, ruisleipää, karjalanpiirakoita, pipareita, joulutorttuja, pullia... Kukaan ei lähtenyt nälkäisenä kotiin!
Vietimme jouluaaton Jerryn serkun luona. Ja arvatkaapa kuka tuli kans käymään: JOULUPUKKI!!!!

MUTAISENA ON HELPPO HYMYILLÄ

Me ilmoittauduttiin Annan kanssa hauskan kuuloiseen kisaan pari kuukautta sitten. Juoksutapahtuman nimi oli mutajuoksu...nimi kertoi kaiken. Emme kuitenkaan osanneet odottaa niin sotkuista kisaa. 10 kilsan radalla oli mutakuoppa toisen jälkeen, jokia ylitettävänä ja paljon kaatumista. En ole ikinä nauranut niin paljoa urheillessa! Ja kuka sano et urheileminen on tylsää!

Anna ja minä ennen kisaa...
Toiset maksaa isoja rahoja mutakylvyistä sun muista kauneushoidosta. Tulisivat tänne!

Ja me 10 kilsan jälkeen... Kukaan ei päässyt puhtaana maaliin. Jos mutakuopat ei kampittanut sua, niin kaveri autto kumoon:)Kisan jälkeen jokeen puhdistautumaan. Vaatteet ja lenkkarit oli pakko heittää roskiin kisan jälkeen.

Endorfiinien jyllätessä täyty Tarzania leikkiä:) Illalla sitten Jerryn kanssa syömään hienoon ravintolaan meidän synttäreiden kunniaksi. Tietenkin suihkun jälkeen...

KESÄ

Moikka kaikki!
Hiljaiselon ja pitkän talven jälkeen on ihana herätä kevääseen ja sen tuomiin seikkailuihin! Kesä ei meinannut millään tulla... Joka kerta kun aurinko on pilkistänyt ja lämpötilat nousseet kevät lukemiin, niin sateet ja myskyt on kohta huuhtaisut ne pois.


Nyt vihdoin alkaa ulkona oleen kesän tuntumaa. Me päästiin ekaa kertaa nauttimaan auringonotosta Cronulla biitsillä viime viikonloppua. Surimman osan ajasta kökötimme kuitenkin aurinkoteltan turvissa, aussin aurinko kun on niin paljon vahvempi kuin Suomen arska ja UV säteily voimakas. Uimassa oli kuitenki pakko käydä. Vesi oli kylmää mutta virkistävää. Merellä kestää aina lämmetä talven jälkeen.

Kesän alku on tuonut uusia haasteita töissä. Puolen vuoden työnkierron jälkeen palasin jälleen vanhaan työhöni. Tein siis puolen vuoden ajan kotikäyntejä meidän osastolta kotiutuneiden vauvojen ja perheiden luona. Homma oli mielenkiintonen ja vaihtelu virkistävää. Oli kuitenkin kivaa palata osastolle ja hoitaan meidän pikkuisia heidän sairaalassaoloaikana. Meidän osastolle tuli avoin virka kouluttajalle tai mentorille. En tiedä mikä suomen käännös vastaa parhaiten työntehtävän kuvausta. Pitkän harkinnan jälkeen pyrin virkaan ja sain kuin sainkin pestin! Olen aivan onnesta soikeena ylennyksen takia! Jaan virkaa yhden toisen mentorin kanssa. On hyvä että on joku kuka perehdyttää työhön. Tehtäviini kuuluu pääosin uusien hoitajien perhedyttäminen osastolle ja hoitajien koulutusohjelmien suunnittelu ja toteuttaminen. Olen tehnyt nyt hommaa 3 viikkoo ja nauttinut joka päivästä. Työ varmasti tulee tuomaan paljon haasteita ja kritiikkia, mutta päivä kerralla... Pesti on tällä hetekellä vuoden mittainen.

Viime blogissa taisin kirjoittaa mun jouksutavoitteista. Talvi meni juostesta 3 kertaa viikossa ja harjoittelu toi hyviä tuloksia. Juoksin elokuussa City2surfin, joka on 14 kilsaa 81minsassa ja puolimaratoonin (21kilsaa) 1tunti 56 minsaa. Olen tyytyväinen tuloksiin vaikka suomalainen asenne "aina voi parantaa ajan" hiipii ajatuksiini usein:) Ikävä kyllä kaikki treenaus ei tehnyt kropalle hyvää ja olen tässä viimeisten parin kuukauden ajan ottanut hyvin rennosti juoksemisen suhteen. Nyt uusien juoksutossujen, pohkeiden tukisukkien oston, ja juoksutyylin analysoinnin jälkeen menin tänään pitkästä aikaa juoksemaan ja hyvältä tuntuu! Kroppaa täytyy kuunnella, muuten käy köpelösti, mut nyt tuntuu et jalat ja polvet alkaa toipumaan.

City2Surf. Anna ja Brent juoksivat Kone- firman logoja kantaen.

Blackmooren puolimaratooni. Juoksu on upea sillä reittiin kuuluu harboursillan yli juokseminen, kaupungissa juoksu ja kisa loppuu oopperatalolle. Työkaverini, Claire, juoksi kanssa tapahtumassa.


Pari viikonloppua sitten Jerryn työpaikka, Quantas vietti 90 vuotis päiviään. Quantas on ollut paljon uutisissa koneiden vikojen vuoksu. Suurin uutinen, A380 koneen moottorin räjähdys osoittautu moottorivalmistajan Royle Roycin syyksi. Yhtiölle oli varmaan mukava vakavien hetken aikana keskittyä johonkin hieman iloisempaan aiheeseen. Qauntas järjesti lentokonenäyttelyn vuosipäivän kunniaksi. Pääsimme pariin koneeseen sisälle ja kapteenin kopperoon. Päivän kohokohta oli yllätysvieran ilmaantuminen. Kukapas muu tuli tapahtumaan omalla yksityiskoneellaan kuin John Travolta!! Hypin ja kiljuin kuin pieni tyttö ja Jerryllä oli hauska mun kustannuksella:) John Travolta on Quantaksen "julkkishenkilö". Hän on itsekin kapteeni ja oppi lentämmän koneita Quantaksen kautta! Mikä kunnia ja mieleenpainuva kokemus!
Poseeraus ennen koneeseen nousua. Matkakuumehan siinä taas iski!
Et ikinä arvaa kenet mä bongasin!!
John Travolta!


Varmaan löytyis monta muuta aihetta mistä kirjoitella. Jätetään ne asiat seuraavaan blogiin. Toivotan kaikille hyvää joulun odotusta ja siunausta!

Vieraita Ranskasta

Muutama päivä sitten saimme yllätysvieraita Ranskasta! Minun serkkuni ja hänen tyttöystävänsä olivat muutaman päivän Sydneyssä, osana maailman ympärysmatkaa. Tunnistin Pierren heti vaikka viimeisestä tapaamisesta oli vierähtänyt 15 vuotta! Hän vastaavasti etsi vaalea tukkaista serkkua? Jotkin asiat on sentään muuttunut! Matkasin Pierren ja Andrean kanssa Coogie rannalla, josta lähdimme käveleen pitkin rannikkokävelyä. Pääsin pitkästä aikaa harjoitteleen ranskan taitojani. Keskustelu sujui sekä ranskaa että englantia puhuen, riippuen aiheesta. Illastimme Bondilla Hurricane ravintolassa. Se on kuuluisa grillatuista kylkiluistaan. Haarukoista ja veitseistä ei ole paljookaan apua, vaan kerrankin saa luvan kanssa syödä käsineen! Oli kiva tutustua uudelleen sukulaispoikaan. Toivottavsti seuraavaan tapaamiseen ei ole yhtä monta vuotta kuin edelliseen! Sain inspiraatiota myös ilmoittautua ranskan kurssille. Au revoir tout le monde!

Taidot oli vähän ruosteessa, mutta takaperin luistelu vielä sujuu jotenkuten...


Jerry ennen kolmois takaperin hyppyä...
Ja hypyn jälkeen. Täysi kymppi suorituksesta:)


Talvi tänä vuonna on ollut kylmin talvin mitä olen Sydenyssä kokenut. Vaikka lämpötilat ei sentään Suomen lukemiin ole tippunut, Sydney on saanut kuitenkin kokea pakkaslukemia yön kylmyydessä. Olen kyl nauttinut viileistä säistä. Kai se muistuttaa mua Suomesta! Sydenyn asunnot ei ole kyl talven säitä varten suunniteltu. Patterit käy kuumana kotona. Käytiin jopa ostamassa elektroonisen patjan lämmittäjän sänkyymme. Nyt on lämmin peti mihin kammeta pitkän päivän päätteeksi:)

Näin kylmän kauden keskellä Sydney päätti pitää talvifestivaalit! Kun näin tapahtumaa mainostettavan telkkarista, päätin heti ostaa liput luistelutapahtumaan. Ja onneksi ostin. Liput myytiin nopeasti loppuun. Kyseessä oli ulkoluistelua. Vaikka tapahtuma ei varmasti Suomalaisille ole mikään iso juttu, niin täällä ihmiset villiinty ajatuksesta! Minä ainakin! Jäällä oli kaiken näköisiä ja kokoisia ihmisä. Ei jäällä kovin kovaa päässyt ihmistungon seassa mutta hauskaa oli! En muista koska olisin viimeksi päässyt luisteleen! Sain Jerryn lupaamaan et me mennään piakkoin sisähalliin taas luisteleen, kun ollaan lajin makuun taas päästy!

Minä ja pelikaanit. Rakastan näitä lintuja!
Kiipeilyn lopuksi avautui upeat maisemat...

Lomameininki...
Delfiinit piti meille shown...



Heissuli!
Australiassa tuntuu olevan monta ylimääräistä pyhäpäivää vuoden mittaan; on Australia päivä, pankin lomapäivä, Anzac päivä...Pyhäpäivät tietää joko pyhäpäiväpalkkaa tai sitten pidennettyä viikonloppua. Tällä kertaa Kunigattaren (Englannin) synttärit pidensi vikonlopun ja sain jopa kaikki kolme päivää vapaaksi! Varasimme viime hetken majoituksen ja suunnistimme Nelson Bayhin. Se on kolmen tunnin ajomatka pohjoiseen. Saavuimme lauantaina iltapäivällä lomakohteeseen. Majoituksemme oli parin sadan metrin päästä rannalta. Vaikka uimakeleistä ei ole tietoakaan, käytimme rantaa muuten hyväksi, juoksupolkuna. Me ollaan Jerryn kanssa molemmat ilmoitattu 14 kilsan juoksuun elokuussa, joten jopa lomalla täytyy treenata. Ja minulle liikunta on rentouttavaa. Urheilun lomassa löysimme upean turistinähtävyyden. Löysimme korkean mäen päälle johtavan polun, jonka huipulta näky mitä mahtavimpia maisemia! Paikka oli niin upea, että kiipesimme kameran kera mäen huipulle uudestaan muutaman tunnin kuluttua ekasta reissusta, tällä kertaa kuvaamaan auringonlaskua. Ja reissut kannatti! Törmäsimme jopa suomalaisiin tuutuihin matkan varrella. Maailma on pieni!

Maanantaina lähdimme bongaamaan delfiinejä. Nelson bayn vesistössä asustelee 200 pullonokkadelfiiniä. Ne ei ihan rannalle asti tule, mutta paatin kanssa niitä näkee. Ostimme liput ihan tähän tarkoitukseen omisettuun paattiin ja niimpä lähdimme delfiinin metsästykseen. Ei mennyt kuin puoli tuntia niin kapteeni julisti ensimmäisen delfiiniryhmän sijainnin! Ensin delfiinit uivat ja hyppelehtivät kaukana, mutta kun he tottuivat paattiin, eläimet tulivat uteliakksi ja tulivat lähelle. Ja lopulta paatista tuli heidän huviajelunsa ja he uivat paatin virran viemänä ihan meidän nenän edessä! Show oli mahtava!
Pienet lomat kannattaa. Luonnon kauneudella on ihmeellinen tapa virkistää mieltä ja sielua!

Remppaa

Jerry urakassa

Lopputulos...


Heippa kaikki!

Juttelin toissapäivänä suomalaisen ystäväni kanssa, joka kehu et Suomessa oli ollut ennätyshelteet toukokuussa. (kateus ja murina) Nauttikaa! Täällä on ollut kosteeta ja viileetä, niinkuin Englannin talvi. Onneksi talvi ei ole täälä pitkä!

Neljä kuukautta häiden jälkeen päätimme ottaa Jerryn kanssa seuraavan loogisen askeleen: tehdä kotiremppa!:) Otimme molemmat viikon vapaata töistä ja niin urakka alkoi. Asuntomme on hieno, mutta me kaivattiin muutamaa vaihdosta, jotta asunto on enemmän meidän näköinen ja sitä voi kutsua kodiksi. Meidän makkarin uusiminen oli pääkohde tälle rempalle. Seinät piti maalata, rakot seinissä paikata, ja keksiä jotain maalauksia jotka sopii uuteen lookiin. Maalasimme teemaseinän eriväriseksi kuin muut seinät. Täytyy sanoa että kun nyt astuu makkariin, niin huonetta ihailee ensimmäiset sekunnit. Makkarin remppaamiseen ja asunnon ovien maalaamiseen vierähti koko viikko! Kuka olisi uskonut että se on niin aikaa vievää. Kai se on se valmistautuminen maalaamiseen; seinien peseminen, rakojen peittäminen, hiominen, suojateippien ja lakanoiden asentaminen...Itse maalaamiseen ei mene kauaa ja se on hauskin osa koko hommassa! Meillä jäi vielä muutama juttu tekemättä, mitä toivottavasti seuraavien viikkojen aikana tulee thtyä. Ruokailutilan lattia olisi tarkoitus laatoittaa. Kylppärirempat saa odottaa vielä muutaman kuukauden.

Meidän kämppis lähti kans tällä viikolla. Olemme siis vihdoin kaksistaan, niinkuin oikea perhe! Jee...Pienet asiat tekee iloiseksi! Ylimääräisestä huoneesta tulee vierashuone, kunhan saadaan taas energiaa lisäremppaan. Eli kaikki Suomen ihmiset ketä inspaa tulla Australiaan; meillä on ylimääräinen huone mihin majoittaa! Tervetuloa!

Viralliset kuvat häistä. Kuvauskohteena golf kenttä kirkkomme lähellä. Onneksi Jerry ei pudottanut morsiantansa:)


Saimme pari viikkoa sitten viralliset hääkuvamme. Katselimme niitä aluksi tuntikausia kyllästymättä. Hyvät kuvat tuo muistot elävästi mieleen, vaikka tapahtumasta ei olekkaan vielä paljon aikaa kulunut. Kiitoskortit on suuremmaksi osaksi lähetetty. Nyt aloitamme pähkäilyt et mitkä kuvat pääsee hääalbuumiin ja mitkä ei. Ja mitkä kuvat suurrenetaan, kehystetään ja asetellaan seinälle..
Avioelämä maistuu. Ihanaa kun saa vaan elää arkielämää. Vaikka häät oli aivan huippukivat, silti me molemmat huokaistaan helpotuksesta et ne on ohi!

Aloitin uuden pestin töissä häälomalta palattuani. Kyseessä on kotiutushoitajan rooli. Tehtäviini kuuluu mm. vanhempien tukeminen ja valmistaminen heidän vauvan kotiutukseen ja kotikäyntejä sitten kotiutuksen jälkeen. Yleensä vanhemmat, jolla on ennenaikaisesti syntynyt tai muuten sairas lapsi, ovat hermostuneita ja pelokkaita ottamaan vauvansa kotiin. Tuemme heitä tässä prosessissa. Me kuljetetaan vauvoja myös toisiin sairaaloihin lähemmäksi kotia. Pesti on puolen vuoden mittainen. Sen jälkeen mun täytyy palata takaisin vanhaan työhöni. Nautin kovasti uudesta roolistani: se on kivaa vaihtelua normaalista työstäni, mun ei tarvitse tehdä yövuoroja, saan pukeutua omiin vaatteisiin, ja pääsen seikkaileen pitkin Sydneyä ja hahmottaa hieman paremmin kaupunkia. Olen muutaman kerran oikein kunnolla eksynyt, kun meillä ei ole niin luksusta et sais navigaaattorin käyttöönsä.. Myöhemmin on hyvä naureskella, vaikka eksymisen hetkellä ei paljoa naurata!

Vielä Sydneyssä on muutama ihanan aurinkoinen sää, mut kyl lämpötilat alkaa jo laskee... Päivät alkaa myös lyheneen, sen huomaa kun aamulla lähtee töihin. Eli kesä on nyt sit viralliseti ohi, ja talvi alkaa pilkistään päänsä verhojen läpi...

Jerryn vuokraama scootteri. Itse en rohjennut sillä ajaa, mut Jerry uskalsi mennä liikennemelskan keskelle
Tässä näkee hieman hintatasoa. Yksi Baart on n. 0.02 euroa.... Tursitin on hyvä olla tässä maassa!
Love is in the air...


Löysimme ensimmäisen virallisen häävalokuvan valokuvaajamme flickr sivuilta. Luulen et saamme odottaa muita kuvia...

Mrs Miara

Hei kato.. fisu...
Mikäköhän tuon kalan nimi on suomeksi... englanniksi se on Puffer fish. Nimi kuvaa kalaa hyvin:)
Skorppioonikala


Heippa!
Minulle tapahtui suuri elämänmuutos kaksi viikkoa sitten; menin naimisiin. En ole vielä virallisesti muuttanut nimeäni, mutta minusta tulee pian Rouva Miara. Häät olivat upeat. Stressasimme ja järjestelimme häitä pitkään. Olin varmaan aika huvittavaa seurattavaa kaksi viimeistä viikkoa ennen häitä, en malttanut olla paikoillani ollenkaan, vaan hääräsin ja hösläsin koko ajan:) Mut se oli kaikki sen arvoista! Perheeni ja ystäväni Suomesta ja Ranskasta saapuivat kaksi ja puoli viikkoa ennen häitä. Sain sen ajan lomaa töistä, joten mulla oli aikaa viettää perheen kanssa laatuaikaa. Kohokohdat vieraiden Sydenyssä oloajasta olivat kanjonointimatka Sinisillä vuorilla, ulkoilmateatterireissu, biitsireissut ja rakkaiden ihmisten kanss hengailu!

Hääpäivä tuli nopeasti. Meillä oli iltapäivähäät, joten sain nukkua rauhassa aamulla. Sitten alko viralliset valmistelut; meikkaus, kampaus, valokuvaus ennen häitä... Tunsin itseni prinsessaksi häämekossa ja oikein kaunistettuna meikkauksineen ja kampauksineen. Niinkuin morsiammen kuuluu ollakin. Saavuimme kirkkoon 20 minuuttia myöhässä tietöiden takia. Kaikkia asioita ei voi kontrolloida kuten sain huomata... Mutta en silti muutaisi mitään hääpäivästä. Luulin että mua jännittäisi hirveästi kirkossa, mutta taisin tehdä kaiken hermoilun etukäteen. Kirkossa vaan nautin ja näin vaan ystävämme ja perheemme hymyilevät kasvot! Kirkkotilaisuuden jälkeen valokuvaajamme vei meidät golf klubille virallisia kuvia varten. Se oli yksi päivän kohokohdista; päästelimme golf autoilla menemään pitkin viheriöitä yhdessä kaason ja bestmanin kanssa.
Päivä oli todella kuuma, yli 30 astetta. Joka tilaisuus mikä koitti, menimme varjoon vilvoitteleen. Silti päivän aikana tuli hikoiltua varmaan pari litraa!
Kun saavuimme ravintolaan missä jatkojuhlat oli, kaikki viraat olivat jo odottamassa meitä. Tunnelma oli aivan mahtava. Kaikilla näytti olevan hauskaa, meillä ainakin! Ohjelmaan kuulu kolmen ruokalajin illallinen juomineen, musiikkia DJ:n soittamana, puheita, tanssia... Ilta oli ihanan rento! Puheet olivat aivan mahtavia. Puheiden jälkeen veljeni näytti muutaman videoviestin Suomesta. Ne olivat ihmisiltä jotka eivät päässseet tulemaan häihin, mutta halusivat silti olla osallisena häissä. Videot olivat mahtavia, ne kruunasi illan. Videot oli kaikki kuvattu Suomen talvesta. Oli hauska katsella kylmää ja lunta kun meikäläiset itse läkähty kuumuudesta samanaikaisesti! Sydämmelliset kiitokset Irmalle, Olkkikselle ja Sampalle ja Jennille!
Hääpäivä oli todellakin ikimuistoinen! Päivää on ihana muistella jälkeenpäin!


Saavuimme takaisin häämatkaltamme eilen. Olimme 10 päivää Thaimaassa, Phuketissa. Ekat kolme päivää vaan rentouduimme ja kerättiin voimiamme takaisin häitä edeltävältä stressiltä. Olimme luxushotellissa rannan vierellä. Meillä oli oma uima-allas verannalla. Paikka oli ideaalinen avioparille. Hemmottelun jälkeen mataksimme hieman eri maisemiin; Patong biitsille. Rantakaupunki oli täynnä hulinaa ja vilinää varsinkin öisin. Kaupunki oli kuin suuri huutokauppa. Heti kun astuimme hotellista ulos, paikalliset yritti kaupata meille taksia, tuk- tukia (erilainen taksi) vaatteita, halppiskelloja, hierontaa, ruokaa, päiväretkiä... Välillä kaupittelu ärsytti, mut me kyl ostettiin paljon tavaraa Thaimaasta. Meidän piti ostaa itsellemme toinen matkalaukku jotta saimme kaikki ostetut tavarata tuotua takaisin Sydneyyn. Teimme reissullamme kaksi päiväretkeä; yksi James Bond saarelle (missä The Man with the Golden Gun on filmattu) ja toisena päivänä menimme sukeltamaan. Sukelluskokemus oli Jerrylle ensimmäinen. Hän innostui kans merenalaisesta maailmasta niin että lupasi käydä sukelluskurssin Sydenyssä!Viimeisinä päivinä Jerry vuokrasi meille skootterin, suosituimman paikallisen kulkuneuvon. Päästelimme sillä menemään pitkin Patongin katuja. Thaimaassa ei oikein seurata mitään liikennesääntöjä, silloin töötätään kun onnettomuus on lähellä... Kokemus oli jännittävä ja pulssia nostattava!
Häämatka oli mahtava. Nyt meillä on molemmilla muutama päivä aikaa saada itsemme takaisin työkuntoon. Kämppä on sekainen kaikista häälahjoista, meillä on paljon selvitettävää ja tekemistä häiden jälkeen.. Mut me tehdään se kaikki hymy kasvoilla:)