ELÄMÄ ÄITINÄ

Heippa kaikki!

Kuten edellisessä blogissani kerroin, meidän elämä muuttui dramaattisesti kun meistä tuli Jerryn kanssa vanhemmat! Nyt Levi on jo 2 1/2 kuukautta ja olemme jo toukokuussa...

Levin ensimmäiset viikot tuntuvat kaukaiselta muistolta. Koska olen työssäni hoitanut niin monta vauvaa viimeisen seitsemän vuoden aikana, koin että osasin hoitaa Leviä ekat viikot. Tiesin mikä on vastasyntyneelle normaalia ja mikä ei. Sen jälkeen olenkin ollut yhtä pallo hukassa kun kaikki muutkin uudet äidit! Nykyään netin myötä tietoa tulee niin joka tuutista, että on vaikeeta tietää miten vanhempana tulisi toimia! Mikä on paras rytmi lapselle? mikä auttaa lasta parhaiten kehityksessä?.... Äitini sanoikin viisaasti täällä ollessaan et ennen sitä vaan käytettiin maalaisjärkeä.... Niinpä! Ja hyviähän niistä lapsista tuli!

Nyt kun aikaa on kulunut hieman, enkä ole enään niin tuore äiti, alkaa olemaan jo varmempi olo. Äitinä  oleminen on palkitsevaa kun Levi hymyilee, nauraa, juttelee ja tekee mitä kummallisimpia ääniä! Nyt Levi viihdyttää vanhempiaan eikä toistepäin! On ihmeellistä seurata Levin kehitystä. Nyt hän on löytänyt kätensä ja opettelee käyttämään niitä! Yösyötötkään eivät vie niin paljon voimia kun pitää pientä tuhisevaa poikaa sylissän ja ihailee Jumalan antamaa lahjaa!

  Olen liittynyt kahteen äiti- vauvaryhmään. Sitä kaipaa ihmisiä ympärilleen jotka ovat samassa elämänvaiheessa kuin itsekin. Kai se on sama minkä tahansa elämän tilanteen kanssa; jos on esim aloittanut uuden työpaikan tai koulun  Voimme äitiryhmässä kysyä toisiltamme neuvoja ja antaa toinen toisillemme tukea. Vanhoille kavereille on toki aina paikka, hyvinkin tärkeä paikka. Toivottavasti he eivät kyllästy kuuntelemaan vauvajuttuja sekä uuden äidin iloja ja murheita:)





Aloitan maanantaina uudessa kuntosalissa käynnin. Paras asia uudessa paikassa on että siellä on hyvä lastenhoitopaikka! Voin viedä Leevuskan hoitoon ja mennä sitten hyvin ja turvallisin mielin kuntosalille, uimaan tai jumppatunnille! Odotan sitä innoissani, että saan tehdä jotain kivaa itselleni! Enimmäkseen halusin liittyä kuntosaliin liikunnan tuoman hyvän olon takia. Se on minulle stressin laukaisija ja tärkeätä mielenterveyden säilyttämiselle! Mutta toki haluan kuntosalilta myös fyysisä tuloksia. Vauvapaino on jo melkein kokonaan tippunut pois, enää yksi- kaksi kiloa jäljellä. Pieni kiinteytys tekisi kyllä hyvää vatsan seudulle. Sain ikäväkseni todeta ettei se iho vaan pongahdakkaan takaisin samaan muottiin mitä ennen raskauden tuomaa venytystä!  Sen eteen täytyy siis tehdä työtä:)


 Sydneyssä on vielä lämpimiä aurinkoisia päiviä, mutta kohta se talvi iskee... Nauttikaahan sielä Suomessa kevään ja kesän tulosta! Seuraavaan kertaan....

Nathalia


  P.S muutama kuva lisää...

Minulle iski taiteellinen inspiraation Levin syntymän jälkeen. Päätin maalata hänen huoneensa hieman lapsenomaiseksi! Tässä lopputulos! Olen tyytyväinen! Taustalla näkyy myös tekemäni verhot:)

Levi hymyilee ja nauraa minulle kun laulan hänelle. Lieneekö syynä että hän tykkää biiseistä vai naureskeleeko hän lauluäänelleni? Se jää arvoitukseksi! Äitini lähetti pari CD:tä täynnä suomalaisia lapsen lauluja. Nyt olemmekin opetelleet ulkoa muumilaulun, maija mehiläisen ja känkkäränkkä- laulun!