Levin ensimmäinen ulkomaanreissu

Levin ensimmäinen ulkomaanreissu

Terveisiä Ranskasta!

Olemme olleet Euroopan lomalla jo reilun viikon. Sielu lepää täälä. Olemme keskellä maaseutua, kaukana liikenteen ja kaupungin melusta. Ilma on todella raikas, syksyisen viileä. Tekisi mieli laittaa hieman Ranskan ilmaa purkkiin ja viedä Sydenyyn mukanaan:) Muutenkin kaikki Sydneyn kiireet ja stressit ovat kummasti unohtuneet....Kesti vähän aikaa tottua maaseudun hiljaisuuteen. Ensin hiljaisuuden oikein kuuli, mut nyt siitä nauttii...

 Rukouksiini vastattiin; lentomatka Eurooppaan sujui tosi hyvin! Vähän mä sitä jännitin, et miten Levi jaksaa istua paikoillaan niin monta tuntia, mutta poikapa yllätti! Levi sai Helsinkiin asti oman vauvasänkypaikan minun istuimen edessä. Hän sai siinä sitten nukkua rauhassa. Olisi se varmaan ollut aika vaikeata pitää häntä sylissä 24 tuntia putkeen! Kaikki olivat tosi autteliaita sekä lentokentillä että lentokoneessa! Pääsimme jopa Helsingin päässä hotelliin 6 tuntia aikaisemmin kuin mitä olisi pitänyt! Toivotaan että paluumatkakin sujuu niin mutkattomasti!

 Olemme olleet onnekkaita säiden puolesta. Vaikka lämpötila on viileä Sydneyyn verrattuna, niin silti aurinko on paistannut useimpina päivinä. Olen käynyt sauvakävelemässä metsässä Äitini kanssa ja välillä Levi reppuselässä. Kävimme yhtenä päivänä Isäni kanssa pitkällä pyöräilymatkalla pienillä maaseututeillä. Olen ottanut kaiken irti luonnosta olosta ja hyvistä säistä! On se niin erilaista urheilla raikkaassa ilmassa luonnon keskellä kuin kuntosalilla. Ja täältä löytyy lapsenvahteja jopa kaksi kappaletta, et saa mennä silloinkin kun Levi nukkuu:)

Ranska uhkuu historiaa. Kuvassa näkyy vanha kiviaita joka sijaitsee meidän vakiolenkin varrella. Kiviaita on peräisin Roomalaisten ajoilta! Kumpa kiviaita osaisi kertoa tarinansa ja mitä on nähnyt vuosien varrella! Sydneystä ei löydy yhtä vanhoja rakennuksia ja jäänteitä menneisyydestä. Sydneyn historia alkaa oikeastaan vasta 1800 luvun vaihteella kun ensimmäiset Eurooppalaiset `löysivät`ja asettautuivat mantereelle. Toki alkuperäisasukkaat ovat Australiassa asuneet paljon pidempään, mutta heidän perintönä ei ole jäänyt rakennuksia, kaunista taidetta kylläkin.

Vanhempani läheltä löytyi vanha munkkiluostari. Kävimme rakennusta kurkkaamassa yhtenä sateisena iltapäivänä. Munkkiluostari on peräisin 1300 luvulta. Nykyään sitä ylläpitää eläkkeelle jääneet papit. Vierailu oli hyvin mielenkiintoinen!

 Vanhempani ovat nauttineet kun ovat saaneet viettää pikku- Levin kanssa aikaa. Onhan se ihan eri asia nähdä oikeasti kuin vaan kuvana tietokoneen kautta! Levi kanssa tykkää uusista leikkikavereista ja nauraa kun Pappansa tekee jotain hassua! Vanhemmilla on myös pieni kissanpentu joka on toiminut Levin leikkikaverina. Kissa on vielä niin pieni, ettei tajua pysyä Levistä kaukana:) Mutta toistaiseksi pikkuisilla on ollut hauskaa keskenään eikä kummallekkaan ole tullut haavereita. Ja sain vahvistuksen ettei Levi ole kissoille allerginen:)

 Levi sai myös tavata Iso- Isoisänsä! Paikalla oli siis 4 Le Tortorecin sukupolvea! Isopappa oli ylpeä uusimmasta tulokkaasta. Ja Levi toi hymyn monen muun asukkaan kasvoille!
Olen saanut sukulaisteni ja tuttujen kanssa harjoitella ranskaa! Sydneyn ranskantunnit ovat tuottaneet tulosta ja sukulaiset kehuneet että kielitaitoni on parantunut! Jee:) Äitini on löytänyt heidän talonsa lähistöltä ranskan ryhmän, jossa ulkomailta Ranskaan muuttaneet ihmiset pääsevät ranskanopettajan avulla harjoittelemaan kielitaitojansa. Olen Äitini kanssa käynyt ryhmässä jo kahdesti ja tykännyt siitä paljon.

Äitien ryhmä

Me ollaan yleensä tavattu äitiryhmäläisten kanssa ostoskeskuksessa. Koska päivä oli niin kesäinen, päätimme tavata läheisessä puistossa ja tehdä samalla reissusta piknikin. Ja lapset tuntuu tykkäävän paljon enemmän ulkona möyrimisestä ja toisiin tutustumisesta. Rattaissa istuminen kun on niin tylsää!  Kaikki varmaan tunnistaa Levin, mut jos ei, niin hän on toinen oikealta....

50 PÄIVÄÄ JÄLJELLÄ

Enää 50 päivää ennen meidän Ranskan ja Suomen matkaa! Jerry asensi minun puhelimeeni ohjelman joka ilmoittaa jäljellä olevat päivät reissuun! Minun on pitänyt hillitä itseäni etten olisi jo alkanut pakkailemaan tavaroita! Tykkään olla järjestelmällinen kuten varmaan moni sen tietää! Olen päättänyt että sitten kun matkaan on kuukausi aikaa niin sitten saan alkaa kunnolla miettimään matkalaukkumme sisältöä! Mutta koska matkustelen lapsen kanssa niin olen jo joutunut jo soitteleen lentoyhtiöille vauvakaukalon varmistamiseksi ja varmistaakseen sallitun matkatavaran määrän ja painon ym asioita mitä aikaisemmin ei ole tarvinnut murehtia yksin matkustaessa.

Vaikka matka onkin usein mielessä, niin olen silti osannut nauttia joka päivästä Sydneystä ja päivät ja viikot ovatkin taas hurahtaneet vauhdilla! Leevuska on kasvanut paljon niin fyysisesti kuin kehityksessäänkin. Hän on kierähtämisen jälkeen oppinut nyt istumaan. Minun täytyy vielä asettaa tyynyn hänen selän taakse pehmentääkseen pään kolahdusta lattialle kun poika horjahtaa. Mut Levi pysyy pidempiä ja pidempiä aikoja istuallaan. Ja nyt soseetkin on alkanut maistuun. Neljä ensimmäistä viikkoa Levi käyttätyi niinkuin yrittäisin hänelle myrkkyä syöttää! Ilmeet ja eleet olivat näkemisen arvoiset! Nykyisin kaikki ruoka käy ja ruoka lusikalla ei hänen mielestään tule tarpeeksi nopeasti suun eteen!

 Kävimme muutama viikko sitten ´unikoulussa`. Täällä on hyviä resurseja ja paikkoja mistä saa neuvoja jos on kysymyksiä tai huolia lapsestansa. Levi on ollut huono nukkumaan päivisin ensimmäisestä päivästä lähtien. Hän on ollut tähän asti kärttyinen, itkuinen ja valmis nukkumaan Jerryn päästyä kotiin. Jerry ei päässyt Levin `hyvää virkeätä puolta` näkemään muuta kuin viikonloppuisin. Unikoulun ja parin hyvän ohjeen jälkeen päiväunet ovat parantuneet huomattavasti ja päivärytmi on paljon selkeämpi. Nyt minun on paljon helpompi sopia tapaamisia ja menoja ystävieni kanssa. Mitä tästä opin? Ei tarvitse aina itse tietää kaikki vastaukset ja on hyvä pyytää muilta apua!


Eräs ystäväni kysyi minulta mikä on parasta vanhemmuudesta. Ensimmäinen ajatus mikä tuli mieleen on; miten paljon lapsi rakastaa ja tarvitsee sinua. On aivan ihana asia, kun Leevi katsoo minua ja näen että olen kaikki kaikessa hänelle... Mietin asiaa lisää myöhemmin ja tajusin että on myös muita yhtä tärkeitä tai jopa tärkeämpiä asioita. Parasta on kun saa itse kokea rakkaus mitä voi vain omaa lasta kohtaan kokea. Vaikka lapsi kuinka itkisi tai kiukuttelisi, niin sydän on pakahtua rakkaudesta. Tai se että saa seurata läheltä kuinka lapsi kasvaa ja kehittyy. On aivan uskomatonta miten niin pieni ihminen voi oppia niin suuria asioita niin nopeasti!

 Vaikka äityiden myötä joutuu uhraan tietyksi ajaksi asioita kuten lomamatkoja ´ei lapsiystävällisiin`paikkoihin (eli moniin seikkailuluontoisiin kohteisiin) tai elokuviin menoa Jerryn kanssa ilman ylenpaattista suunnittelua (kuka tulee lapsen vahdiksi, mikä aika sopii syöntien välissä ym), en silti vaihtaisi päivääkään kokemastani. Ja Jerrystäkin näkee miten hän nauttii isänä olosta. Nyt varsinkin kun Levi juttelee paljon (omalla kielellään) ja on muutenkin vuorovaikutustaidoissaan edistynyt, alkaa meidän perheen pojilla oleen omia `juttuja`ja vitsejä keskenään! Ihanaa seurata vierestä! 

 Ystävämme Shanen ja Ritan häät. Häät olivat pienet mutta todella tunnelmalliset. Rita on Portugalista joten pariskunta saa viettää toiset häät ensi kesänä hänen kotimaassaan! Shane ja Jerry olivat kämppiksiä pari vuotta ennen meidän häitä ja Shane jopa asui saman katon alla meidän kanssa puoli vuotta meidän häiden jälkeen.

Ainoana vauvana häissä, Levi sai paljon huomiota osakseen. Levi pääsi useamman häävieraan syliin. Äidin syli on silti paras!

Sydneyn talvi

Moikka!
Vaikka elämme tällä hetkellä Sydneyssä keskitalvea, on tämä talvi ollut mielyttävin kaikista kokemistani säiden puolesta! Olemme saaneet paljon aurinkoa ja lämpötilat ovat olleet 15-20 asteen välillä päivisin! Ei hassumpi. Ihana vuosi olla äityislomalla ja nauttia talviauringosta. Tuntuu kuin eläisin Suomen syksyä.  Toki sadettakin on välillä tullut, muttei paljoa.

Olen tasan puolessa välissä äityislomaani! 6 kuukautta takanapäin, 6 kuukautta vielä edessä! Apua, miten nopeasti aika on mennyt! Muihin työpaikkoihin nähden sairaala, jossa työskentelen, tarjoaa onneksi hyvät äityislomamahdollisuudet. Tietenkään äityislomat eivät ole yhtä hyviä kuin Suomessa, mutta suhteellisen hyvät kuitenkin. Ennen viime vuotta työpaikkojen ei tarvinnut tarjota minkäänlaista äityislomaa! Onneksi v. 2011 alussa Valtio päätti tarjota 18 viikkoa äityislomaa kaikille äideille minimipalkalla. Olen kiitollinen mahdolisuudesta saada seurata Levin kehitystä ja olla läsnä kun hän oppii uusia taitoja. Pari viikkoa sitten Leevuska oppii kierähtään mahaltaan selälleen! Hän teki vanhempansa todella ylpeäksi!

Olimme muutama viikonloppu sitten ensimmäisellä perhelomalla. Menimme kahdeksi yöksi paikkaan nimeltä Kengurulaakso. Ja nimensä mukaisesti, näimme useamman komean kenguru- yksilön! Paikka oli upea, kuten näette kuvista, hyvin vihreätä ja täynnä luonnon kauneutta! Levi tykkäsi reissusta: kävelyistä, luonnon äännistä ja eläimistä. Koska reissu oli niin onnistunut (tosin sanoen Levi viihty, eikä kiukutellut), voimme hyvin mielin suunnitella seuraavaa reissua.

 Mainitsin viime blogissani, että liityin uuteen kuntosaliin. Nyt sielä on tullut käytyä jo pari- kolme kuukautta. Kuntosalitreenin jälkeen olen hakenut tyytyväisen Levin hoitopaikasta. Sekä äiti että poika ovat olleet tyytyväisiä! Se on hyvää harjoitusta et jätän Levin jonkun toisen hoidettavaksi, kun ensi vuonna hän sitten meneekin päiväkotiin pariksi päivää viikossa. Olen myös aloittanut jälleen ranskan kielen opiskelut! Kaipasin hieman aivojumppaa näin kotiäitinä ollessa. Ja nyt kun Ranskan matka lähestyy jälleen, on hyvä syy taas harjoitella kielitaitoja! 

Ranskan matkasta puheen ollen, olen varannut Leville ja itselleni lentoliput Ranskaan ja Suomeen talveksi! Viime jouluna minulle iski niin kova koti-ikävä, että päätin käyttää tämän vapaavuoden hyväksi ja lähteä jälleen kotiin. Siitä onkin 6 vuotta kun viimeksi olimme perheen voimin koossa jouluna! Aivan liian kauan! Jerry tulee myös Suomeen, mutta hän tulee lähempänä joulua sitten kun hänen työt sen sallii. En odota pitkästä lentomatkasta ruusuista kokemusta (yli 24 tuntia lentokoneessa 9kk vauvan kanssa...) mutta se tulee varmasti olemaan sen arvoista, kun saa sitten viettää aikaa perheen ja ystävien luona!

ELÄMÄ ÄITINÄ

Heippa kaikki!

Kuten edellisessä blogissani kerroin, meidän elämä muuttui dramaattisesti kun meistä tuli Jerryn kanssa vanhemmat! Nyt Levi on jo 2 1/2 kuukautta ja olemme jo toukokuussa...

Levin ensimmäiset viikot tuntuvat kaukaiselta muistolta. Koska olen työssäni hoitanut niin monta vauvaa viimeisen seitsemän vuoden aikana, koin että osasin hoitaa Leviä ekat viikot. Tiesin mikä on vastasyntyneelle normaalia ja mikä ei. Sen jälkeen olenkin ollut yhtä pallo hukassa kun kaikki muutkin uudet äidit! Nykyään netin myötä tietoa tulee niin joka tuutista, että on vaikeeta tietää miten vanhempana tulisi toimia! Mikä on paras rytmi lapselle? mikä auttaa lasta parhaiten kehityksessä?.... Äitini sanoikin viisaasti täällä ollessaan et ennen sitä vaan käytettiin maalaisjärkeä.... Niinpä! Ja hyviähän niistä lapsista tuli!

Nyt kun aikaa on kulunut hieman, enkä ole enään niin tuore äiti, alkaa olemaan jo varmempi olo. Äitinä  oleminen on palkitsevaa kun Levi hymyilee, nauraa, juttelee ja tekee mitä kummallisimpia ääniä! Nyt Levi viihdyttää vanhempiaan eikä toistepäin! On ihmeellistä seurata Levin kehitystä. Nyt hän on löytänyt kätensä ja opettelee käyttämään niitä! Yösyötötkään eivät vie niin paljon voimia kun pitää pientä tuhisevaa poikaa sylissän ja ihailee Jumalan antamaa lahjaa!

  Olen liittynyt kahteen äiti- vauvaryhmään. Sitä kaipaa ihmisiä ympärilleen jotka ovat samassa elämänvaiheessa kuin itsekin. Kai se on sama minkä tahansa elämän tilanteen kanssa; jos on esim aloittanut uuden työpaikan tai koulun  Voimme äitiryhmässä kysyä toisiltamme neuvoja ja antaa toinen toisillemme tukea. Vanhoille kavereille on toki aina paikka, hyvinkin tärkeä paikka. Toivottavasti he eivät kyllästy kuuntelemaan vauvajuttuja sekä uuden äidin iloja ja murheita:)





Aloitan maanantaina uudessa kuntosalissa käynnin. Paras asia uudessa paikassa on että siellä on hyvä lastenhoitopaikka! Voin viedä Leevuskan hoitoon ja mennä sitten hyvin ja turvallisin mielin kuntosalille, uimaan tai jumppatunnille! Odotan sitä innoissani, että saan tehdä jotain kivaa itselleni! Enimmäkseen halusin liittyä kuntosaliin liikunnan tuoman hyvän olon takia. Se on minulle stressin laukaisija ja tärkeätä mielenterveyden säilyttämiselle! Mutta toki haluan kuntosalilta myös fyysisä tuloksia. Vauvapaino on jo melkein kokonaan tippunut pois, enää yksi- kaksi kiloa jäljellä. Pieni kiinteytys tekisi kyllä hyvää vatsan seudulle. Sain ikäväkseni todeta ettei se iho vaan pongahdakkaan takaisin samaan muottiin mitä ennen raskauden tuomaa venytystä!  Sen eteen täytyy siis tehdä työtä:)


 Sydneyssä on vielä lämpimiä aurinkoisia päiviä, mutta kohta se talvi iskee... Nauttikaahan sielä Suomessa kevään ja kesän tulosta! Seuraavaan kertaan....

Nathalia


  P.S muutama kuva lisää...

Minulle iski taiteellinen inspiraation Levin syntymän jälkeen. Päätin maalata hänen huoneensa hieman lapsenomaiseksi! Tässä lopputulos! Olen tyytyväinen! Taustalla näkyy myös tekemäni verhot:)

Levi hymyilee ja nauraa minulle kun laulan hänelle. Lieneekö syynä että hän tykkää biiseistä vai naureskeleeko hän lauluäänelleni? Se jää arvoitukseksi! Äitini lähetti pari CD:tä täynnä suomalaisia lapsen lauluja. Nyt olemmekin opetelleet ulkoa muumilaulun, maija mehiläisen ja känkkäränkkä- laulun!

SUURI ELÄMÄNMUUTOS!

Moikka kaikki!

Meidän elämä muuttui täysin 16. helmikuuta kello 09.32. Meidän pikkuinen poika, Levi (suomalaisittain Leevi) saapui tähän maailmaan! Synnytys oli tarkoitus käynnistää 17. päivä, kun Levin synnytys meni niin paljon yli lasketun ajan, mutta poika päättikin sitten yllättää meidät viime hetkellä. Olen onnellinen että synnytys tapahtui luonnollisesti.







Me olimme Jerryn kanssa valmiita pitkään synnytysprosessiin, näin meitä oli valmistettu synnytystunneillakin, mutta me yllätyttiin molemmat positiivisesti! Synnytys oli erittäin nopea, mika on harvinaista ensisynnyttäjälle. Ensimmäisestä supistuksesta vauvan syntymään kesti vain 6 1/2 tuntia! Meidän kätilökin, jolla on nyt useampi synnytys takana, oli aivan hämmillään synnytyksen nopeudesta! Me pääsimme samana päivänä kotiin sairaalasta, 6 tuntia synnytyksen jälkeen. Siitä on paljon hyötyä että työskentelen vastasyntyneiden teholla, muuten emme olisi päästy niin pian kotiin.



Nyt odotusaika tuntuu kaukaiselta muistolta. Ainoa muisto raskaudesta tällä hetkellä on mahalla roikkuvat ylimääräiset kilot:) Toivottavasti ne saadan kuriin pian. Mutta tietenkin järkevin mielin aloitan kevyen kunto-ohjelman ja terveellisen ruokavalion.

Olemme Jerryn kanssa nautittu vanhemmuudesta 9 päivää! Elämä pyörii nyt täysin Levin ympärillä. Poika syö n. 8 kertaa päivässä ja nukkuu suurimmaksi osaksi loppupäivää. Levi on kyllä alkanut olla virkeämpi viimeisinä parina päivänä, ja haluaa että häntä viihdytetään. Hän meinaa että hän on isompi kuin todellisuudessa ja haluaa viettää aikuisten kanssa enemmän aikaa! Kyl niitä vauvan viihdyttäjiä löytyykin...Meidän lisäksi minun äitini on myös meitä auttamassa vielä kolme viikkoa. Hänestä on ollut suuri apu, sillä vauvan hoidon välissä ei tunnu olevan tarpeeksi aikaa tehdä arkiasioita kuten kokkailla ja siivota. Vieraita olemme pikkuhiljaa alettu ottamaan vastaan. Ensimmäisen viikon me vietettiin ihan perheenä ja mummojen kesken, mutta nyt tuntuu että on energiaa nähdä muut ihmiset ja Levikin on siihen valmis. Ihana näytellä häntä muille!



Jerry on ollut lomalla Levin syntymästä asti, mutta joutuu maanantaina palaamaan töihin. Luulen että paluu töihin tulee olemaan vaikeata. Jerryn sanojen mukaan, tämä viikon loma on ollut paras hänen elmässään! Todellisuuteen palaaminen tulee aina väistämättä! Itselläni on loppuvuosi vapaata, mutta luulen että sekin aika tulee vierähtään todella nopeasti!







Nyt pieni nälkämonsteri alkaakin heräileen. Makkarista kuuluu vaativaa huutoa! Täytyy mennä poikaa passaamaan:)

Onnellinen Äiti

P.S. kuten huomaatte, pieni Levi on ollut jo paljon kuvattavana...

EUROOPPAREISSU 2011

Pian meidän elämä tulee mullistuun pikkumiehen tulon seuraksena. Aika menee nyt vaan odotellessa, että koska iso H- hetki tapahtuu. Mutta ennen kuin kaikki kuulumiset muuttuu vauvauutisiksi, palaan meidän Eurooppamatkaan viime vuonna kun vihdoin on kuvia myös tarjolla! Kuvia tuli otettua satoja mutta tässä tärkeimmät osat ja hetket reissussa.

Oma koti kullan kallis (miinus ruma puu pihassa) Kotiin on aina ihana palata. Sen tuoksu, puulautojen natina, muistot, ovat kaikki niin arvokkaita!







Mitä olisi Suomen reissu ilman saunaa ja uintia omassa järvessä... Kesä on paras vuodenaika Suomessa!








Anniina (nykyinen kälyni) järjesti koko perheelle ratsastuskokemuksen. Saimme kaikki hevosten selkään ja parin tunnin vaellukselle, jopa isäni, joka vannoo että se oli hänen ensimmäinen ja viimeinen kertansa:)








Eric sai porukan jättihepan. Ruskolla löyty lihasmassaa 800 kiloa...













Ystävien kanssa on ilo jakaa hetkiä vaikka ei näkiskään kovin usein. Jennin ja Danielin häät aloittivat meidän häärumban. Pari päivää ennen häitä saimme viettää morsiammen kans hieman laatuaikaa ennen suurta päivää.











Annan ja lapsukaiden luona Heinolassa













Lainasimme skootteria Olkkiksen kans italialaisen ravintolan edessä. Omistaja tulikin hetken päästä ihmetteleen mitä tytöt meinaa...












Marja ja minä...








Australiassa ei saa ostaa ilmakivääriä ilman aselupaa.. Voitte arvata Jerryn riemun kun hän näki kiväärin Eurohamsterissa.. Pyssy piti ostaa ja kokeilla mitä pikenmiten....








Taiteellinen hetki iski isovanhempieni heinäladossa. Vietimme tunnin- kaksi kuvia napsiessa...








Välillä minäkin pääsen toiselle puolelle kameraa ja napsimaan kuvia komeasta miehestäni. Tosin kaikki asetukset on jo säädetty kamerassa, joten en nyt hirveesti voi otta kunniaa itselleni.











Kaunis kummityttöni Veera! Tuleva malli:)













Käsite että aurinko ei laske kuin hetkeksi juhannuksensa on outoa australialaiselle! Saimme esitellä Jerrylle suomalaisia juhannusperinteitä saunoineen, kokkoineen ja jopa mölkkypelin kera!







Yksi harvoista hääkuvista missä Jerry pääsi myös itse mukaan kuvaan! Niin siinä käy kun lupautuu valokuvaajaksi.... Veljeni Ericin ja Anniinan häät!







Satuimme olemaan Turussa samaan aikaan kuin vanhainajan messut olivat käynnissä. Tässä minä ja serkkuni Maria kokeillaan kansan rankaisuvälineitä...








Suomen osuus jäi liian lyhyeksi, niinkuin aina! Seuraavana meillä oli listalla Ranskan matka.

Tällä kertaa emme käyneet Louvressa sisällä ihailemassa taideteoksia, mutta nautimme silti arkkitehtitaiteesta museon ulkopuolella





Pariisin ikoni... Joka ilta kello kymmeneltä koko torni valaistaan ja ikoni välkkyy turistien riemuksi











Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...













Tapasimme Pariisissa kolleegani Marinan. Ajoimme yhdessä Pariisista Bergeraciin missä työkaverini Cherylin, ja Ollin häät pidettiin. Matkalla kohtasimme upeita auringonkukkapeltoja...








Suuri päivä.... Pariskunta järjesti häät Sydenystä käsin! Siinä olikin stressaamista, mutta päivä meni kuin onnellinen pari haluskin. Prinsessa sai prinsinsä!










Linna missä Cheryl ja Olli vihittiin... Paratiisi viinitarhojen ja rauhan keskellä









Cherylin ja Ollin häiden jälkeen vietimme vanhempieni luona vielä viikon. Saimme viettää laatuaikaa vekkuli- pikkuveljen- ja siskon kans: Kyl ne kasvaa niiiiin nopeasti!