Enää 50 päivää ennen meidän Ranskan ja Suomen matkaa! Jerry asensi minun puhelimeeni ohjelman joka ilmoittaa jäljellä olevat päivät reissuun! Minun on pitänyt hillitä itseäni etten olisi jo alkanut pakkailemaan tavaroita! Tykkään olla järjestelmällinen kuten varmaan moni sen tietää! Olen päättänyt että sitten kun matkaan on kuukausi aikaa niin sitten saan alkaa kunnolla miettimään matkalaukkumme sisältöä! Mutta koska matkustelen lapsen kanssa niin olen jo joutunut jo soitteleen lentoyhtiöille vauvakaukalon varmistamiseksi ja varmistaakseen sallitun matkatavaran määrän ja painon ym asioita mitä aikaisemmin ei ole tarvinnut murehtia yksin matkustaessa.
Vaikka matka onkin usein mielessä, niin olen silti osannut nauttia joka päivästä Sydneystä ja päivät ja viikot ovatkin taas hurahtaneet vauhdilla! Leevuska on kasvanut paljon niin fyysisesti kuin kehityksessäänkin. Hän on kierähtämisen jälkeen oppinut nyt istumaan. Minun täytyy vielä asettaa tyynyn hänen selän taakse pehmentääkseen pään kolahdusta lattialle kun poika horjahtaa. Mut Levi pysyy pidempiä ja pidempiä aikoja istuallaan. Ja nyt soseetkin on alkanut maistuun. Neljä ensimmäistä viikkoa Levi käyttätyi niinkuin yrittäisin hänelle myrkkyä syöttää! Ilmeet ja eleet olivat näkemisen arvoiset! Nykyisin kaikki ruoka käy ja ruoka lusikalla ei hänen mielestään tule tarpeeksi nopeasti suun eteen!
Kävimme muutama viikko sitten ´unikoulussa`. Täällä on hyviä resurseja ja paikkoja mistä saa neuvoja jos on kysymyksiä tai huolia lapsestansa. Levi on ollut huono nukkumaan päivisin ensimmäisestä päivästä lähtien. Hän on ollut tähän asti kärttyinen, itkuinen ja valmis nukkumaan Jerryn päästyä kotiin. Jerry ei päässyt Levin `hyvää virkeätä puolta` näkemään muuta kuin viikonloppuisin. Unikoulun ja parin hyvän ohjeen jälkeen päiväunet ovat parantuneet huomattavasti ja päivärytmi on paljon selkeämpi. Nyt minun on paljon helpompi sopia tapaamisia ja menoja ystävieni kanssa. Mitä tästä opin? Ei tarvitse aina itse tietää kaikki vastaukset ja on hyvä pyytää muilta apua!
Eräs ystäväni kysyi minulta mikä on parasta vanhemmuudesta. Ensimmäinen ajatus mikä tuli mieleen on; miten paljon lapsi rakastaa ja tarvitsee sinua. On aivan ihana asia, kun Leevi katsoo minua ja näen että olen kaikki kaikessa hänelle... Mietin asiaa lisää myöhemmin ja tajusin että on myös muita yhtä tärkeitä tai jopa tärkeämpiä asioita. Parasta on kun saa itse kokea rakkaus mitä voi vain omaa lasta kohtaan kokea. Vaikka lapsi kuinka itkisi tai kiukuttelisi, niin sydän on pakahtua rakkaudesta. Tai se että saa seurata läheltä kuinka lapsi kasvaa ja kehittyy. On aivan uskomatonta miten niin pieni ihminen voi oppia niin suuria asioita niin nopeasti!
Vaikka äityiden myötä joutuu uhraan tietyksi ajaksi asioita kuten
lomamatkoja ´ei lapsiystävällisiin`paikkoihin (eli moniin
seikkailuluontoisiin kohteisiin) tai elokuviin menoa Jerryn kanssa ilman
ylenpaattista suunnittelua (kuka tulee lapsen vahdiksi, mikä aika sopii
syöntien välissä ym), en silti vaihtaisi päivääkään kokemastani. Ja
Jerrystäkin näkee miten hän nauttii isänä olosta. Nyt varsinkin kun Levi
juttelee paljon (omalla kielellään) ja on muutenkin
vuorovaikutustaidoissaan edistynyt, alkaa meidän perheen pojilla oleen
omia `juttuja`ja vitsejä keskenään! Ihanaa seurata vierestä!
Ystävämme Shanen ja Ritan häät. Häät olivat pienet mutta todella tunnelmalliset. Rita on Portugalista joten pariskunta saa viettää toiset häät ensi kesänä hänen kotimaassaan! Shane ja Jerry olivat kämppiksiä pari vuotta ennen meidän häitä ja Shane jopa asui saman katon alla meidän kanssa puoli vuotta meidän häiden jälkeen.
Ainoana vauvana häissä, Levi sai paljon huomiota osakseen. Levi pääsi useamman häävieraan syliin. Äidin syli on silti paras!
