Pikku Joshua

Helmikuun alussa meidän elämämme muuttui jälleen ja perheemme täydentyi kuin toivotimme pikku Joshuamme tähän maailmaan. Syntymän ihme oli yhtä suurenmoinen kokemus toisella kertaa kuin ensimmäiselläkin.

Ensimmäisinä parina kuukautena arkea harjoiteltiin uuden tulokkaan kanssa. Olin Levin kanssa oppinut hyvään päivärutiiniin; tiesin koska hänen uniaikansa oli, koska oli paras hetki lähteä kotoa, koska hänen oli nälkä yms. mutta Joshuan syntymän jälkeen pakka laitettiin taas sekaisin ja kaikki piti aloittaa taas alusta. Yhtäkkiä yksinkertaisista asioista tuli vaikeampia ja etukäteen suunnittelu oli oleellista. Jouduin esim. miettimään miten imetän vauvaa kun ollaan leikkikentällä ja Levi lähtee juoksemaan vauhdilla toiseen suuntaan (hän rakastaa karata luotani!)! Vastaus tähän on, että vain aidatuissa leikkikentissä voi nykyisin käydä! Onneksi niitä löytyy 10 kilsan säteellä ainakin neljä!

Sain ensimmäisinä10 viikkona  ylimääräisen käsiparin auttaakseen lasten hoidossa joten shokki ei ollut niin kova kuin jos olisin ollut yksin ensihetkistä lähtien. Äitini oli täällä ensimmäiset 5 viikkoa ja sitten Jerry otti sen jälkeen 5 viikkoa isyyslomaa. Nyt rutiinit alkaa taas pikkuhiljaa löytymään ja emme ole niin sidoksissa kotona.

Isoin haaste lasten kanssa ei olekaan osoittautunut Joshua ja hänen vauvarutiinit tiheineen syöttöineen ja yöheräämisillä, vaan Levi. Häneen kun on iski kamala mustasukkaisuusmörkö pikkuveljeensä kohtaan . Ehkä  hänen ikänsäkin vaikuttaa hänen käytökseen. Täällä kahden vuoden ikää kutsutaankin `terrible twos` ksi… Levi selvästi rakastaa pikkuveljeensä ja suurimmaksi osaksi aikaa hänellä on hyvät mielessä. Hän haluaa rutistaa Joshuaa ja pussailla poskille, pitää sylissään yms. Mutta sitten rutistukset muuttuvat kovemmiksi, silittelyt muuttuvat lyönneiksi, raapimiseksi, puremiseksi…imettämistilanteet ovat pahimmat hetket.

Aikalisänurkka on otettu käyttöön muutaman kaverin neuvosta ja se onkin ollut tiheästi käytössä Levin kanssa. Se tuntuu auttavan hieman tilanteeseen. Ja tietenkin olen yrittänyt viettää mahdollisimman paljon laatuaikaa kahden kesken Levin kanssa, ettei hän koe itseänsä syrjäytetyksi.

Nyt Joshua on jo yli 3 kuukautta, saanut ensimmäiset rokotuksensa, sairastanut ensimmäisen räkätautinsa, hallitsee jo yllättävän hyvin niskalihaksiansa, ja juttelee omalla kielellään sen minkä kerkiää. Levin puhe edistyy jatkuvasti ja hän osaakin ilmaista nyt paremmin mitä hän haluaa. Hänen mielikuvituksensa ja touhunsa välillä  naurattavat ja välillä hirvittävät minua ja Jerryä. 

Tälläisiä kuulumisia meidän lapsiperheen arjesta tällä kertaa.

Äitilapsiryhmän kaksi muuta äitiä saivat toisen lapsensa kuukauden sisällä Joshuan syntymästä. He ovatkin olleet hyvä tuki. Keskenämme olemme päässeet puhumaan lapsiperheen iloista ja vaikeasta ajoista. Tässä kuvia meidän pääsiäistapahtumasta.

Tässä on meidän puutarhan satoa kesältä; jättikokoisia mangoja ja passionhedelmää. Nam!

Uusi vuosi on jälleen alkanut... Viime vuosi tuntui menevän niin nopeasti isojen tapahtuneiden vuoksi; myimme asunnomme, ostimme nykyisen talomme, teimme isot remontit talossa, palasin takaisin osa- aikatöihin, tulin raskaaksi, ensin vanhempieni olivat meillä kuukauden verran ja sitten ystävämme Olkkis ja Samppa saapuivat... Tuleekohan tästä alkavasta vuodesta hieman rauhallisempi? aika näyttää...

Meidän talo on vihdoin kodin oloinen ja kotiin on jälleen kiva tulla. Nyt ei heti ensimmäisenä iske stressin tunnetta kun oven avaa ja näkee remontin aiheuttaman sekasorron. Remonttiaika oli rankka, mutta onneksi nyt ei ole enää kuin muutama pikkuasia tekemättä. Levi tuntui onneksi mukautuvan tilanteeseen kuin tilanteeseen koko sekasortojakson ajan ja suorastaan nautti remonttejen tuomista etuista kuten ympärillä lojuavista työkaluista...

Ikävä kyllä meille molemmille jäi huono maku suuhun remonttien suhteen. Päädyimme valitsemaan rakentajaksemme puolitutun seurakunnastamme. Kuvittelimme saavamme parempaa palvelusta hänet valittaessa, mutta toisin kävi. Kaikki rakennusvaiheet kesti paljon kauemmin kuin mitä meille ensin luvattiin ja rakentajan käyttämät työmiehet ei aina tehnyt laadukasta työtä, joten virheitä jouduttiin sitten korjaamaan myöhemmin. Keittiön kanssa oli eniten ongelmia. Keittiötä ei näkynyt moneen viikkoon lupauksista huolimatta ja sitten kuin eri osat saapui, olivat osat joko vääriä tai vahingoituneita...Vieläkään keittiö ei ole 100% valmis, mutta onneksi kuitenkin käyttökuntoinen. Niinä pitkinä viikkoina kun meillä ei ollut keittiötä jouduin lainaamaan kavereiden keittiöitä ja valmistelemaan pakastimeen aina viikoksi kerralla ruokaa. Ilman kavereita en olisi remonttistresseistä selvinnyt. He olivat siunaus meidän elämässä!

Rempat olivat rankkaa aikaa sekä Jerrylle että minulle. En kyllä teidä pystyisinkö käymään tuota prosessia läpi vähään aikaan! Opimme paljon tästä kokemuksesta, joten jos joku päivä vielä olemme saman tilanteen edessä, tiedämme tasan tarkkaan mitä vaadimme rakennusfirmoilta.


Vasta näitä kuvia katsoessa huomaan miten paljon olemme saaneet aikaseksi! Vaikeuksista huolimatta olemme kuitenkin todella tyytyväisiä lopputulokseen.









 Vanhempani saapuivat marraskuussa keskeneräiseen taloomme. Tarkoituksena oli saada remontit siihen mennessä tehtyä, mutta toisin kävi...Onneksi he olivat energiaa täynnä ja auttoivat minkä pystyivät talon kuntoon laittamisessa. Levi nautti paljon isovanhempiensa täällä olosta. Poika sai nauttia 24/7 mumminsa ja pappansa huomiosta. Levi kävi vielä kurkkaamassa  ja kyselemässä mun vanhempien perään vierashuoneessa muutaman päivän ajan heidän lähdön jälkeen, ennen kuin tajusi heidän lähteneen:(

Kerkesimme talon kunnostamisen ohella nauttimaan Australian tarjonnasta vanhempieni kanssa ja järjestimmekin heille pari reissua. Vuokrasimme yhtenä viikonloppuna Jervisbayn kansallispuistosta talon ja kävimme nauttimassa valkoisista hiekkarannoista ja kenguruista. Kävimme myös Tasmaniassa, jossa viiden päivän verran kiersimme kuuluisempia turistikohteita. Suosittelen saarta kaikille tänne päin aikoville. Luonto on huikean kaunista sielä, vaikka sää on enemmän Suomen kaltaista kuin muualla Australiassa. Sää oli molempien reissujen ajan sateista, mutta päätimme ettei se estä meidän menoja.



       Aina kun sade lakkasi hetkeksi, otimme tilantessta kaiken irti ja kävimme tutkimassa                            Jervis bayn rantoja

 Maisemia Cradle Mountainsin varrelta


                                                               
Viimeiset kaksi yötä Tasmaniassa vietimme Richmond nimisessä paikassa. En ole ikinä kokenut itseäni niin tervetulleeksi majoitukseen kuin "Tara´s Richmond Farm Staylla". Niinkuin nimi viittaa, olimme maatilamajoituksessa. Levi pääsi molempina aamuina syöttämään maatilan eläimiä ja hänestä näki miten paljon hän siitä nautti! Majoituksen muut huipukohdat olivat aamiainen: saimme korillisen vastaleivottua leipää, itsevalmistettuja hilloja, itsekasvatettuja marjoja... Mahtavin majoitus missä olemme ikinä olleet!


Pian vanhempieni lähdön jälkeen ystävämme Olkkis ja Samppa saapuivat Suomesta. Samppa sai vain kolme viikkoa töistä vapaaksi, mutta Olkkiksella oli mahdollisuus olla viisi viikkoa Australiassa, joten hän pääsi kunnolla kokemaan aussilaista elämäntyyliä ja pääsi näkemään hieman enemmän kuin vain turistikohteita. Ystävämme viettivät meidän kanssa joulun, mikä taisi olla hieman erilainen kuin mihin he olivat tottuneet ainakin sään suhteen! Uudenvuoden kunniaksi järjestimme laivareissun Sydneyn satamassa saadaksemme parhaat näköalapaikat ilotulituksia katsomaan. Esitys oli parempi kuin mitä osasimme odottaa!

 Muita kohokohtia Olkkiksen ja Sampan reissun aikana oli telttaretki Coolendellissa. Aussilainen telttailu on hyvin erilaista kuin mihin suomalaiset ovat ehkä tottuneet. Isoveljeni nimittääkin asian     " Glamping:iksi" eikä camping:iksi (glamorous camping) Autolla tuodaan kaikki telttailutarvikkeet telttailupaikalle asti ja kotoa tuodaan mukaan kaikki; paistinpannut, tiskiaineet, ruokatarvikkeet, jopa sängystä lakanat...Telttailuretki oli onnistunut. Luonnossa oleskelu oli rentouttavaa, luonto mahtavaa  ja näimme mm. Wombatteja ja Guanoita, mitä ei Sydneyn lähistöllä näy.

Seuraavan vauvan tulo lähenee kovaa vauhtia! Aloitin äityisloman 3 viikko sitten. Kuten Levinkin kanssa oli, päivät tuntuvat hieman pidemmiltä. Aamuisin herään ja mietin, että tänään voisi olla se päivä kun vauva syntyy, muttei mitään tapahdukaan! Olo alkaa olemaan hieman väsynyt ja raskas, ja alan olemaan henkisesti valmis tulevaan synnytykseen. Levi ymmärtää jollain tasolla pikkuveljen syntymää. Hän nostelee paitaani ylös, taputtelee ja antaa pusuja vatsalleni ja hokee "vauva":) Toisinaan hän tekee saman myös Jerryn vatsalle... Pian hänen elämänsä tulee mullistumaan kun hän ei enään olekkaan maailmamme napa! Onneksi äitini tulee taas tällä viikolla neljäksi viikoksi auttamaan vauvan ja Levin hoidossa! Seuraavassa blogissa on sitten vauvasta kuvia:)

Oma Talo

Aika lipsahtaa niin helposti käsistä... Olemme olleet uudessa kodissamme jo yli kaksi kuukautta! Kaikki tutut ovat kysyneet joko olemme asettautuneet uuteen kotiimme. Vastukseni on ollut: ei. Koska meillä on piakkoin rempat alkamassa, niin emme ole kaikkia laatikoita purkaneet. Puolet meidän omaisuudesta vielä nököttää Jerryn äidin autotallissa! Asuminen tuntuu väliaikaselta tällä hetkellä. Vielä ei ole kotoisa olo, koska nukumme patjalla lattialla ja joka nurkassa on pino laatikoita odottamassa... Mutta kaikesta huolimatta talo on se oikea meille ja kun remontit ovat saatu päätökseen talosta tulee mahtava. Pitää vaan odottaa kärsivällisesti siihen asti:)

 Kuten yleensä on tapana, kaikki asiat kestää pidempää tehdä kuin miten alunperin on suunniteltu. Paperityön määrä kunnan  remonttianomukseen oli paljon isompi kuin mitä ajattelimme ja siihen meidän (ts. Jerryn) aika onkin kulunut. Nyt olemme vihdoin saaneet kunnalta myönteisen vastauksen ja voimme aloittaa seuraava askel remontissa; rakennustarvikkeiden tilauksen ja purkutyön. 
 
Siinä sivussa kun olemme remonntianomuksen päätöstä odotelleet Jerry on aloittanut kylppärirempat yläkerran vessassa ja olen itse ahertanut Levin huoneen kimpussa aina kun hän on ollut päikkäreillä. Ensimmäisessä kuvassa näkyy uurastukseni lopputulos; metsäaiheinen lasten huone:) Levin huone on tarpeeksi iso kahdelle lapselle ja siitä syystä annoimme Leville isomman makuuhuoneen. Leville meinaan syntyy pikkusisko- tai veli ensi vuoden alussa! Ikäeroa tulee olemaan tasan kaksi vuotta, eli voimme järjestää yhteiset synttärit tulevina vuosina! Ensimmäiset kolme kuukautta raskaudessa meni huonoa oloa potien mutta nyt ruokahalu ja energia ovat palautuneet. Nyt odotan vatsan kasvua. Vielä se näyttää siltä että olisin syönyt liikaa makaaraa ja kakkua:)

Pikku Leeville (tai ei niin pikkuiselle) kuuluu hyvää. Poika on alkanut sanomaan ensimmäiset sanansa. Sanat ovat olleet englanniksi, vaikka puhun hänelle suomea. Olen kuitenkin ainoa ihminen joka hänelle suomeksi puhuu, ja joka puolella muualla esim. päiväkodissa hän kuulee englannin kielen, joten onko ihme jos englanti sujuu paremmin? Ensimmäiset sanat ovat olleet: bye, daddy ja ou oh, kun hän tiputtaa jotain lattialle. Hyvin yksinkertaisia sanoja mutta siitähän se sitten lähtee. Muuten poika on tosi iloinen ja hänellä on aivan liikaa energiaa! Onneksi on olemassa lastenhoitopaikka kuntosilla. Sillä aikaa kun käyn itse jumpalla, niin Levi väsyttää itsensä leikkiessä ja juoksentellessa. Sitten hän onkin valmis päikkärielle kun saavumme kotiin:)

   Levi autta Daddyä pesemään pyöräänsä:)






Seuraavassa blogissa pyrin laittamaan ennen ja jälkeen remonttia- kuvia. Odotan niin innolla työn lopputulosta vaikka en itse tekovaihetta ollenkaan!Hauskaa loppukesää kaikille!

ISOJA MUUTOKSIA

Vuosi 2013 on tuonut ja tulee tuomaan paljon muutoksia meidän elämään. Aloimme Jerryn kanssa puhumaan viime vuonna mahdollisuudesta myydä meidän asunto ja ostaa talo. Nyt kun meillä on pikku Levi niin oman pihan omistamisesta ja omasta rauhasta on tullut tärkeä asia. Asumme nykyään kolmen makuuhuoneen kämpässä joten meillä olisi ollut vielä yllin kyllin tilaa Levin kanssa. Tosin silloin kun meillä on ollut vieraita käymässä niin asunto on tuntunut aika pieneltä. Äitini ja isäni tuleva reissu Sydneyyn myöhemmin tänä vuonna oli ratkaiseva tekijä talonoston aloittamiseen ja  asiasta tuli nyt sitten todellisuus. Otimme riskin ja ostimme ensin talon ennen kuin laitoimme meidän asunnon myytiin. Talo jonka ostimme oli ensimmäisiä mitä katsoimme. Hinnan neuvottelujen ohella kävimme katsomassa muita taloja. Missään muissa meidän näkemissä taloissa ei ollut samaa tunnelmaa kuin tässä. Meistä molemmista tuntui että tulimme kotiin heti taloon astuttaessa. Talo on lähempänä meidän molempia työpaikkoja ja vaikka takapiha onkin pieni, niin se on silti takapiha:) Ompahan sitten vähemmän puutarhanhoitoa! Suunnittelemme remonttia uuteen taloomme heti muutettuamme jotta siitä tulee meidän näköinen paikka. Eli paljon töitä on vielä edessäpäin.

Heti kun talon ostosta alkoi tulla todellisuus aloimme valmistaa meidän kämppää valmiiksi myymistä varten. Täytyy tässä välissä mainita miten vaikeata on siivota ja laittaa kämppä edustuskuntoon kun on 14 kk ikäinen poika aukaisemassa joka kaappia ja heittämässä niiden sisältö lattialle! Välillä tuntui että pääsin yhden askeleen eteenpäin siivouksessa ja sitten olin taas kaksi askelta jälljessä... Saimme kuitenkin asunnon kuntoon ajoissa ja kämppä myytiin viikon sisällä! Stressasimme ja rukoilimme Jerryn kanssa asiasta, että saataisiin hyvä hinta nopeasti. Ja niinhän Jumala vastasi meidän rukouksiin! Nyt tuntuu että iso taakka on hartioilta pois ja voimme nyt hengähtää (ainakin vähäksi aikaa)!  Alla on muutama kuva meidän kämpästä. 

Tämän kaiken tohinan keskellä Levi sairasti enteroviiruksen. Pojalla oli koko kropan täydeltä pilkkuja/ rakkuloita ja kuumetta. Tauti kesti viikon ja onneksi hän on nyt taas terve kun pukki. Nyt hänellä on energiaa taas pistää meidän huusholli uuteen järjestykseen:) Levi ottaa nyt ensimmäisiä askeleita vaikka ne ovatkin vielä aika huteria. Äiti- sana tulee myös, vaikkakin vähän joka tilanteessa eikä ainoastaan minua tarkoittaessa. Levi heiluttaa heipat ihmisille, antaa lentosuukkoja ja tekee monenmoisia muita temppuja:) Hän on niin hauskassa iässä.

Levin 1v. syntymäpäivät

Heippa kaikille!
 
Vuosi 2013 on taas lähtenyt käyntiin hurjalla vauhdilla. Monta asiaa on taas tapahtunut sitten Suomen ja Ranskan loman jälkeen. Ensinnäkin olemme taas olleet täällä maapallon lämpimällä puoliskolla jo reilun kuukauden ja arki on lähtenyt jälleen sujumaan. Palasin takaisin töihin muutama viikko sitten vuoden kestäneen äityisloman jälkeen. Työskenetelen yhtenä viikkona 2 vuoroa ja toisena 3 eli tasan puolet työmäärästä miten tein ennen. Täytyy sanoa että töihinpaluu on ollut positiivinen asia minulle. On tosi mukava nähdä kaikki työkaverit ja päästä hoitamaan meidän pikku `kirppuja`(keskosia) ja heidän perheitä. Vuoden aikana kerkisin unohtamaan monta pikkuasiaa mutta pikkuhiljaa asiat on alkanut taas palautumaan mieleen ja homma taas sujumaan. Ja ehkä olen saanut uutta motivaatiota ja näkemystä työhön äityiden myötä.

Niinä päivinä kun olen töissä Levi menee päiväkotiin. Se on ollut iso muutos Levin elämässä. Alkuun hän oli itkuinen hoidossa mutta pian hoitajat jo raportoivat että pikkumies on häärännyt iloisena koko päivän. Päiväunet vaan jää tosi lyhyeen päiväkotipäivinä ja Levi meneekin nukkumaan tosi aikaisin niinä päivinä. Huono puoli päiväkodissa olosta on että kun on muiden lasten kanssa pienessä tilassa koko päivän niin pöpöjä tulee jaettua puolin ja toisin... Eli olemme saaneet hoitaa räkänokkaa ja ripulivaivaista sun muuta.. Onneksi en mitään `pahoja tautja`ole vielä saatu:)


Levi täytti 1 vuotta viime viikonloppuna! Aika on mennyt niin nopeasti!
Levistä on tullut niin ihana poika. Hän on suurimmaksi osaa ajasta hyvällä tuulella. Kävellä hän ei vielä osaa, mutta nyt hän pääsee tutkimaan meidän kodin joka nurkan ja kolon kontaamalla ja seisomalla:) Nyt olisi hurjan kätevää jos olisit silmät myös takaraivossa!

Halusimme järjestää isohkot juhlat Levin synttäreiden kunniaksi. Kutsuimme ihmisiä juhliin ketkä ovat olleet osanana Levin ensimmäistä vuotta. Leipomiseen, koristelujen tekemiseen ja suunnitteluun meni oma aikansa mutta se oli kaikki sen arvoista.  Ruokalautaset tyhjenivät nopeasti mikä on minun mielestä paras komplementti kokille:) Luulen että tulevia synttäreitä juhlitaan pienemmällä osallistujamäärällä mutta 1 v. tuntui isolta asiaslta! Ja onhan tämä viimeinen vuosi ollut Jerrylle ja minulle maailmaa mullistava ja haasteellinen ainakin aluksi.

 Minusta tulee Australian kansalainen tällä viikolla 7 vuoden jälkeen! Anoin kansalaisuutta puolisen vuotta sitten. Prosessia varten minun piti täyttää 100 ja 1 papria ja kaavaketta sekä ´istua kokeet` jossa kysyttiin Australian hallinnosta ja elämäntavoista sun muista asioista.   Onneksi minun ei tarvitse luopua Suomen kansalaisuudesta, muuten en olisi leikkiin ryhtynyt. Suurimmat erot kansalaisuudella ja pysyvällä viisumilla (mikä mulla on tällä hetekllä)on että nyt saan tulla ja mennä kuten haluan (australialaisella passilla)  ja minun täytyy/ saan äänestää vaaleissa. Täälähän sakotetaan ihmisiä jos he eivät äänestä!

Tervetuloa 2013

Hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille! Mikä olisi parempi tapa hyvästellä 2012 ja toivottaa 2013 tervetulleeksi kuin oman perheen kesken koti- Suomessa!

 En ole saanut kokea valkoista joulua seitsemään vuoteen. Joulu  ei tunnu joululta yli 30 asteen lämpötilassa keskellä kesää vaikka mitä yrittäis!

Joku kyllä kuuli meidän toivomukset sään suhteen, kun lunta ja pakkasta oli molempia reilusti Suomeen saavuttaessa. Maisemat olivat kuin postikortista. Vasta viimeisenä viikkona sää lauhtui ja oli sateista. Emme voineet asiasta valittaa kun edelliset viikot olivat olleet niin mahtavia!

Joulun viettomme oli hieman meluista mutta ikimuistoinen. Olimme 10 hengen porukalla muutaman päivän Kurun kodissamme. Perhe on kasvanut niin paljon sitten viime kerrasta kun vietimme joulua yhdessä! Tämä oli myös Levin ensimäinen joulu. Eihän Levi vielä ymmärtänyt lahjapakettien avaamisesta paljoa tai joulupukin odottamisesta. Luulen että vasta tulevat joulut alkavat olemaan hänelle merkitykselliset. Uusilla leluilla kuitenkin kelpasi leikkiä seuraavana päivänä. Levi oppi Suomen reissun aikana ryömimään ja nousemaan seisomaan tukea vasten! Nyt sitä pitää päästä seisomaan koko ajan!

                                                                    kukas tuo tyyppi on?

Saimme viettää viisi viikkoa Suomessa. Se antoi tarpeeksi aikaa nähdä kaikki ystävät ja viettää perheen kanssa laatuaikaa. Jerry saapui pari viikkoa meidän jälkeen Kuruun. Hän on viimeksi lapsuudessaan saanut nauttia lumisista maisemista, joten hän oli myös säästä innoissaan. Olemme Jerryn kanssa yrittäneet ottaa kaiken talvesta irti; olemme käyneet mm. luistelemassa ja hiihtämässä useamman kerran. Jerry kävi jopa avantouintia kokeilemassa ystävänsä Sampan kanssa! Rohkea mies!

 

                                                              Annan luona Heinolassa.

                                                  Luistelemassa kummitytön Veeran kanssa

                                                    Ja taas on aika sanoa heipat ainakin vuodeksi...

Palaan takaisin töihin parin viikon päästä! Vaikea uskoa että vuosi on jo kulunut! Varsinkin Euroopan matka nopeutti loppuvuoden kulkua hurjasti! Odotan töihin paluuta ihan hyvillä mielin, vaikka täytyy myöntää että asia hieman jännittää… Onneksi minun ei tarvitse palata täysipäiväsesti töihin vaan aloitan 2- 3 vuorolla viikossa. Levi aloittaa siis pian päiväkodin, mikä varmaan tulee olemaan pieni shokki hänelle! Uskon asian olevan kuitenkin myöteinen, kun hän pääsee muiden lasten kanssa vuorovaikutukseen. Ja olenhan sitten kuitenkin kotona suurimman osan viikosta.

 Vuodenvaihde tuo aina hyvän tilaisuuden miettiä kulunutta vuotta ja kaikkea tapahtunutta ja miettiä mitä haluaa seuraavalta vuodelta ja mitä tavoitetta asetaa itselleen. Muun muassa näistä asioista olen kiitollinen kuluneest vuodesta:

-       Matka Suomeen ja Ranskaan. Meidän töistä on tosi vaikea saada joulu ja uusivuosi vapaaksi, joten otin tilaisuudesta vaarista  ja käytin osan äityislomastani reissaamiseen.

-       Äidiksi tuleminen. Sanat eivät riitä kuvailemaan miten elämäni on muuttunut Levin myötä.  Vaikka uhrauksia on jouduttu tekeen mm yöunien suhteen, se on kaikki ollut sen arvoista.

-       Äityisloma. Paussi töistä on ollut tervetullut. Ihanaa kun olen saanut olla Levin kanssa ensimmäisen vuoden kotona ja seurata pikkumiehen  kehitystä.

-       Kaikki uudet ystävät. Äityis on tuonut elämääni uusia ystäviä. Muun muassa kirkkomme ja äiti- lapsiryhmä on auttanut luomaan uusia ystävyyssuhteita.