Oma Talo

Aika lipsahtaa niin helposti käsistä... Olemme olleet uudessa kodissamme jo yli kaksi kuukautta! Kaikki tutut ovat kysyneet joko olemme asettautuneet uuteen kotiimme. Vastukseni on ollut: ei. Koska meillä on piakkoin rempat alkamassa, niin emme ole kaikkia laatikoita purkaneet. Puolet meidän omaisuudesta vielä nököttää Jerryn äidin autotallissa! Asuminen tuntuu väliaikaselta tällä hetkellä. Vielä ei ole kotoisa olo, koska nukumme patjalla lattialla ja joka nurkassa on pino laatikoita odottamassa... Mutta kaikesta huolimatta talo on se oikea meille ja kun remontit ovat saatu päätökseen talosta tulee mahtava. Pitää vaan odottaa kärsivällisesti siihen asti:)

 Kuten yleensä on tapana, kaikki asiat kestää pidempää tehdä kuin miten alunperin on suunniteltu. Paperityön määrä kunnan  remonttianomukseen oli paljon isompi kuin mitä ajattelimme ja siihen meidän (ts. Jerryn) aika onkin kulunut. Nyt olemme vihdoin saaneet kunnalta myönteisen vastauksen ja voimme aloittaa seuraava askel remontissa; rakennustarvikkeiden tilauksen ja purkutyön. 
 
Siinä sivussa kun olemme remonntianomuksen päätöstä odotelleet Jerry on aloittanut kylppärirempat yläkerran vessassa ja olen itse ahertanut Levin huoneen kimpussa aina kun hän on ollut päikkäreillä. Ensimmäisessä kuvassa näkyy uurastukseni lopputulos; metsäaiheinen lasten huone:) Levin huone on tarpeeksi iso kahdelle lapselle ja siitä syystä annoimme Leville isomman makuuhuoneen. Leville meinaan syntyy pikkusisko- tai veli ensi vuoden alussa! Ikäeroa tulee olemaan tasan kaksi vuotta, eli voimme järjestää yhteiset synttärit tulevina vuosina! Ensimmäiset kolme kuukautta raskaudessa meni huonoa oloa potien mutta nyt ruokahalu ja energia ovat palautuneet. Nyt odotan vatsan kasvua. Vielä se näyttää siltä että olisin syönyt liikaa makaaraa ja kakkua:)

Pikku Leeville (tai ei niin pikkuiselle) kuuluu hyvää. Poika on alkanut sanomaan ensimmäiset sanansa. Sanat ovat olleet englanniksi, vaikka puhun hänelle suomea. Olen kuitenkin ainoa ihminen joka hänelle suomeksi puhuu, ja joka puolella muualla esim. päiväkodissa hän kuulee englannin kielen, joten onko ihme jos englanti sujuu paremmin? Ensimmäiset sanat ovat olleet: bye, daddy ja ou oh, kun hän tiputtaa jotain lattialle. Hyvin yksinkertaisia sanoja mutta siitähän se sitten lähtee. Muuten poika on tosi iloinen ja hänellä on aivan liikaa energiaa! Onneksi on olemassa lastenhoitopaikka kuntosilla. Sillä aikaa kun käyn itse jumpalla, niin Levi väsyttää itsensä leikkiessä ja juoksentellessa. Sitten hän onkin valmis päikkärielle kun saavumme kotiin:)

   Levi autta Daddyä pesemään pyöräänsä:)






Seuraavassa blogissa pyrin laittamaan ennen ja jälkeen remonttia- kuvia. Odotan niin innolla työn lopputulosta vaikka en itse tekovaihetta ollenkaan!Hauskaa loppukesää kaikille!